Tänään olin sitten jo enemmän ulkona - jaksoin kävelläkin (eilen kuljin bussilla). Yritin etsiä itselleni alennusmyynneistä retkitalvitakkia ensi talveksi. Löysin mieleiseni mallin, mutta en kokoa. Harmi.
Koko illan olen sitten siivonnut sähköpostiani yhdeltä palvelimelta, josta haluan luopua (on maksullinen).
Käytännön työt vievät niin paljon aikaa. Olen itse enemmän teoreetikko (taitaa näkyä teksteissäni) ja liika "pakollinen" käytännön työ saa hermostumaan.
Ihmiset ovat kiinnostavia. On antoisaa pohtia toisten ajatuksia, niiden taustoja ja eroja omaan ajatteluun.
Maailman monimuotoisuus on käsittämätön Jumalan ihme. Se on niin täynnä...rakkautta, vihaa ja välinpitämättömyyttä. Ihmettelyni ei suinkaan ole vain positiivista. Ihmettelen usein sitä, kuinka tietyissä aitauksissa s a n o t a a n ruohon olevan vihreämpää kuin muualla. Hurskastelua ja ilkkumista.
Toisaalta on myös oikeaa nöyryyttä ja palveluhalua/auttamista - ja kaikkea näiden väliltä - ristikkäin ja lomittain. Emme ole täydellisiä.
On helpottavaa ajatella, että joku on meidän p u o l e s t a m m e ollut täydellinen toteuttaessaan ihmisyyttä - lähimmäistensä näkemistä ja avoimmuutta meitä lähimmäisiä kohtaan. Mihin se johtikaan?
