Apua ei välttämättä tuo se, että Kristus on läsnä tuskassamme meitä vastaanottamassa, mutta lohdutusta tuo se, että hän on saman läpikäynyt. Hän on myös selvinnyt ja enemmän kuin selvinnyt. Hän on voittanut kuoleman ja tehnyt tämän meille!
Miten tämä liittyy homon - joskus surkeaan - elämään?
Voin olla lähimmäinen toiselle.
Tänään jouduin tässä asiassa koville. Toisen puolesta ei voi tehdä eikä päättää asioita. Se ei olisi oikeinkaan. Vaikeinta on kuitenkin, kun ei tiedä, osaa sanoa mitään. Olosuhteiden summa on vain täydellinen solmujen vyyhti. Voi vain ihmetellä. Ihmetellä Jumalan käsittämättömyyttä - kuten Job lopulta. Ihmettely onkin mielestäni ainoa mahdollinen suhtautumistapa.
Eikä se tarkoita, ettei jotain avautuisi... Ihmettely ja kunnioitus.
