Itse

Olen jäänyt kovasti miettimään viime aikoina takertumista itseensä. Varsinkin sitä, kuinka on kiinni oman itsen rakenteessa. Tarkoitan sitä, kun emme osaa antaa elämän virrata eteenpäin. Tarraudumme - joskus aivan kynsin hampain - johonkin. Mikä on olennaista, se jokin vai minä vai ...?
Juuri elettävän hetken haasteet ovat tärkeitä. Niilläkin voi olla omat historiansa ja omat visionsa. Tämän käsittäminen ja itseensäottaminen tuntuu vapauttavalta. Näen siinä Jeesuksen vaelluksen aikana, jolloin Hän vaelsi ihmisten keskellä. Hän kelpaa myös esikuvaksi lunastuksen rinnalla.