Kaikkein mielenkiintoisimpia sukututkimuslähteitä ovat tuomiokirjat. Luen juuri nyt Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjoja, joissa "Lieutenantskan Margareta Brodera" vaatii autuaan miehensä osuutta tämän vanhempien kaupunkitalosta Turussa. Luulin pitkään, että minulla ei ole mitään sukujuuria Turussa, mutta nyt tuokin osoittautui harhaluuloksi. Margareta Brodera on minun äiäiiäiää.
Osapuolet kävivät oikeudenkäyntiä suurella kiihkeydellä ja se jatkui vuodesta toiseen. Onneksi on materiaalia, mutta tuomiokirjat tuovat esille yleensä ihmisluonnon ikävät puolet. Erikoisesti harvemmin kirjautuvat minnekään hyvät puolemme.
Itse aion korjata tuota vääristymää ja kirjoittaa äidistäni.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!