Minne pois riennät Sinä? Mikä on mielessäsi nyt?
Äänenikö ei enää Sinua kosketa?
Sairauttako se on vai mitä?
Minulle Sinä kuitenkin loistat
kaiken surun ja tuskan keskellä!
Naurusi, puheesi.
Varman rauhalliseksi muutun.
Pidä valosi näkyvissä,
hylkäyksestä ja petoksesta poissa
Rakkaudessa saavutan Sinut!
Saavutan, en horju!
Sinä, jolle kaikkea annan
ja valmis olen vankeudestasi vapauttamaan.
Sinut saavutan, sinut saavutan!
Pyhää on syyni.
Rakkautta!
Joku saattaa kadottaa itsensä. Voi!
Idag korrigeringar till diverse skrivelser och sedan mejlande som liknade chatt. Nu blir det kakao och Kjell Westös senaste (är redan rätt så långt hunnen i boken).
Åke Greenin, helluntailaispastorin, Borgholmin helluntailaiskirkossa 20.7.2003 pidetyn saarna johdosta:
Åke Green määrittelee itselleen avioliiton niin, että siihen kuuluu vain mies ja nainen ja heidän lisääntymisensä. Kaiken muun hän tulkitsee siveettömyydeksi. Vain avioliitossa on yhteisyys, uskollisuus ja onnellisuus mahdollista.
Eläin- ja kasvimaailmassa ei ole poikkeavuuksia sukupuolisesta jakautumisesta. Keinohedelmöitykset, kloonaus, kumppanin vaihto ja säädetty parisuhdelaki eivät ole Jumalan sanan mukaista elämää. Parisuhteet tulevat saamaan aikaan katastrofeja vailla vertaa mm. AIDS. Kaikki AIDS-tartunnan saaneet eivät ole homoseksuaalisia, mutta sairaus on homoseksuaalisuuden seurausta. Sen takia voivat syyttömät ihmiset saada tämän kauhean taudin tartunnan, ilman että heillä on mitään homoseksuaalisuutta. Näin Åke Green saarnansa aluksi.
Åke Green ei näe yhteisyyttä, uskollisuutta ja onnellisuutta siellä, missä sitä on. Hänen avioliitossaan ei ole niitä homo- ja lesbopareja, jotka elävät yhdessä, uskollisina ja onnellisina. He ovat siveettömiä, kun eivät täytä muotovaatimuksia. Muoto on rajaava ja pakottava Greenin mielestä, ei ohjeellinen ja esimerkinomainen.
Green ei myöskään näe eläin- ja kasvikunnan moninaisuutta. Hän on arvottanut eläinkunnan yksimuotoisuuden normiksi - luominen onkin saanut uuden muodon: se on yksimuotoista ja normitettua. Luodun yksimuotoisuuden saarnaaminen on saanut aseman, jota sillä ei tulisi olla iloisen sanoman julistuksessa.
Luominen on saanut kivettyneen muodon.
Parisuhteiden hedelmiä eivät olekaan niiden kiinteys ja onnellisuus, vaan katastrofit. Parisuhteiden aiheuttaman "turmion" uhreiksi voivat joutua syyttömät ihmiset; ihmiset, jotka ovat puhtaita homoseksuaalisuudesta ja ilmeisesti muutenkin puhtaita.
Tässä näkyy useammalla tasolla se, että uskollisuus ja onnellisuus jakavat ihmisiä eri tasoihin. Homon tai lesbon uskollinen ja onnellinen parisuhde johtaa siihen s y y t t ö m i e n ihmisten turmioon. Miksi? Siksi, että homot ja lesbot eivät ymmärrä miehen ja naisen kuuluvan yhteen kaikesta huolimatta - huolimatta sisällöltään onnettomasta ja mahdollisesti uskottomasta suhteesta. Hyvät hedelmät siis estetään etukäteen.
Ne, jotka rikkovat rakkauden siteen, Jumala tulee tuomitsemaan. Åke Green ymmärtää muodollisesti avioliiton siteen naisen ja miehen välillä. Liittoa, jossa lupaus on annettu, ei tule kuitenkaan kenenkään rikkoa sisältä tai ulkoa. Rikkoutuminen jo sinänsä on ikävä seuraus. Niinpä on turhaa luoda rajattua muodollista sääntöä, joka puhuu asian vierestä. Tässä pahojen hedelmien aiheuttaja nähdään hedelmissä, joiden kypsyminen hyviksi on estetty. Åke Greenille ei tule mieleen, että hedelmiä voisi jakaa lähimmäisille niin, että ne eivät jäisi käyttämättä. Hedelmä saa olla näyteikkunassa kauniina, mutta lähimmäisen ollessa nälissään on tarkastettava lähimmäisen muodollinen oikeus ruokaan mm. syntiluettelo paljastaa sen lähimmäisen osalta (entä jakaja?).
Luodut vaihtoivat palvottavakseen luodun. Niinpä Luoja vaihtoi luotujen halut. Täten luotujen luodun palvonta Luojan sijaan sai sen seurauksen, mitä siitä oli. Vaihtaminen sai aikaan vaihtamisen. Kuitenkin rakkaus voittaa vaihtamisen tuomitsevan lain. Rakkaus ei vaihda. Åke Green pysyttelee kuitenkin laissa käsitellessään Paavalin kirjettä roomalaisille 1:21-. Rakkaus ei mahdu hänelle mukaan Jumalan sanaan.
Homoseksuaalisuus alkaa Greenin mukaan sydämen halusta. Eiköhän seksuaalisuus ole ylipäänsä osa olemustamme. Sen toteuttamisessa ajattelumme on keskeisessä osassa. Näiden erottaminen toisistaan on kaksinaismoraalin suurin esimerkki. Yhden tuomitseminen on toisen tuomitsemista. Tässä kajotaan luomiseen tavalla, jossa pelastus ei koskekaan kaikkia - siitä huolimatta, että seksuaalisuus on meille kaikille kuuluvaa, yhteistä ja hedelmällistä. Kuitenkin Green katsoo himojen saavan elämän pornoteollisuudesta, TV:stä, elokuva-alalta ja sanomalehti-alalta. Seksuaalisuutemme toteuttamiseen on "syyllinen" viettelijä, joku toinen (muistuttaa paratiisin syntiinlankeemuskertomusta). Seksuaalisuutemme sinänsä tuskin on keskeisessä roolissa pelastumisemme osalta ja syyllisiä olisimme kaikki, jos niin olisi. Seksuaalisuudesta ei toki ole tarkoitus tulla elämämme herraa. Epäjumalanpalvelus on rakkaudetonta. Sellaista on myös luonnonkatastrofeista syyttäminen jotain ihmisryhmää. Ihmisellä on sen sijaan vastuu o m i s t a teoistaan. Vastuuttomuus johtaa meidät uuteen tilaan, joka ei ole hyvä.
Green väittää homoseksuaalisuuden ensimmäiselle teolle olevan jokaisella este, jonka he tuntevat, mutta joka hiljenee kun sitä ei huomioida. Seksuaalisuus on varmasti kaikille tunteita herättävää. En usko kenenkään vailla kontrollia heittäytyvän kaikessa seksin valtoihin. Miten tällainen olisi rajattavissa homoihin ja lesboihin?
Jos ihmisen homoseksuaalisuus ei voi olla synnynnäistä koska se olisi petos Jumalan taholta, niin on kysyttävä syntisyytemme osalta sen merkitystä. Onko se Greenin mielestä petosta meitä kohtaan?
Juuri petolliset, uskottomat ja luodun palvojat jäävät porttien ulkopuolelle (vrt. yllä kirjoittamaani). Näitä voi olla, missä ryhmässä tahansa. Ne eivät muodosta homojen ryhmää eivätkä rajaudu meihin hbtli-kansaan. Elämän ja rakkauden jättäminen näkemättä ja niiden harjoittamattomuus ovat kuollutta, mutta elävöittävä ja vastuullinen seksuaalisuus ei.
Seksuaalisuuden ottaminen esille rajaavana muotona on pelastuksen siirtämistä kokonaisuudesta osaan. Jeesuksen armo koskee kaikkia.
Huom. Greenin tekstiä on yhteiskunnallis-historiallisesti ja hermeneutiikan johtopäätöksiin nojaten käsitellyt blogissaan myös Deus semper maior.
Uskon ihmiskuva on armollisuuden tunkeutumista ihmisen historiaan.
Äitiys ja Isyys ovat biologian määräämiä "vanhemmuuksia". Kukaan ei kuitenkaan s y n n y sosiaaliseksi vanhemmaksi. Siihen rooliin kasvetaan ja sitä roolia viljellään kuin maapalstaa. Äitiys ja Isyys eivät ole luonnollisia asioita sillä tasolla, mikä on l a p s e l l e tärkeintä: sosiaalinen vuorovaikutus. Vanhempi on tärkeä, ei sinällään isä ja/tai äiti.
Äitiyden ja Isyyden puolustaminen luonnollisuus-väitteellä on asioiden sekoittamista keskenään. Luonnollisuus istuu huonosti mies-kuvan käyttämiseen perusteluna, sillä mieskuva on sosiaalinen (ja siten myös muuttuva!).
I Moos. 1:27 kuvaa ihmiskuvaa - sitä, että ihmiskuvassa on mies ja nainen (nämä kaksi sukupuolta). Sen enempää ei tämä raamatunjae (irrotettuna) kerro ihmisestä eikä hänen seksuaalisuudestaan, vanhemmuudestaan tms.
Uskon luomisen moninaisuuteen. K a i k e n jakaminen esim. dualistisesti on luomisen yksinkertaistamista. Luotu ihminen on Jumalan kuvana (ja kaltaisena) pyhää ja ääretöntä kuvastavaa.
"Sivilisaatio, perhe ja suku perustuvat miehenä ja naisena olemiselle." Tämä väite voi syntyä vain kieroon katsomisesta. Sivilisaatio, perhe ja suku ovat syntyneet eri kulttuureissa eri tavalla. Ne eivät ole biologisia suureita, vaan kulttuurisia suureita, joissa pohja ja perusta on ihmisyys (yhteinen, ei kahdentunut) ja jossa on monta perhe-käsitystä, monta suku-käsitystä, erilaisia sivilisaatioita.
Raamattu haastaa tosiaan ihmiskuvaamme vieläkin, hyvin laajasti. - hedelmöityshoidoissa liikutaan muuttuvan rakkauden alueella.
Kristilliseksi leimattava alue on vain juuri niin tulkinnanvarainen kuin on ihmisen tulkinta Jumalan Sanasta(, joka muuten on Kristus eikä Raamattu!), samoin "maalliseksi" leimattava. Jumalan täytettävänä tehtävänä ihmisillä on lähimmäisen rakkaus. Onko lähimmäisen rakkaudella absoluuttiset muodot? En usko kirjaimeen, vaan henkeen. Henki on muuttuvan rakkauden aluetta.
Elämän pyhyys ei ole elämää koskevissa ihmissäädöksissä, vaan elämässä itsessään. Universaalia etiikkaa tai moraalia ei ole - vain Jumalalla on sellainen. Heijastus Jumalan pyhyydestä on oman elämämme Jumalan luomana-oleminen. Pyhyys on mielestäni Jumalan rakkauden heijastus ihmiselämässä. Se on Jumalan kohtaamista sellaisenaan aitona, ei siihen tehtyjä yhtenäistäviä sääntöjä. Se, mitä säännöistä on Kristus täyttänyt, ovat juuri Dekalogin määräykset ne, jotka ovat voimassa - niin, että lähimmäisenrakkaus toteutuu niiden kautta tarvittaessa. Ei siis orjallisesti ja hengettömästi, joita vastaan Jeesuksen opetuskin kohdistuu. Määräykset pysyvät, mutta ne tulee ymmärtää elävästi. On siis väärin jo suuntana lähteä säännöistä liikkeelle. Ensin on elämä ja ihmiset, sitten niidenmukaiset säännöt.
Se, että olemme vastuussa teoistamme, on totuus Jumalan luomisessa. Tekojen seuraukset näkyvät automaattisesti. Sen sijaan Jumalan a r m o on ikuinen. Se on UT:n sanoma, ei suinkaan moraalisaarna oikeasta ja väärästä. On nurinkurista esittää viimeisen tuomion uhkaa ihmiselle, joka joko on synnintaakkansa iloiten antanut Kristukselle tai on etsimässä Jumalaa. Kristillisessä ihmiskuvassa on kyse tavasta, millä esitetään, ja Jumalan olemisesta keskuksena. Oikean lain noudattamisen pohdinta saattaa sokeuttaa rakkauden harjoittamiselta. En kuitenkaan väitä lain poistuvan. Se täyttyy rakkauden teoissa, sillä laki on juuri se.
Kuten olen yllä kirjoittanut seksuaalisuus ei ole johdettavissa miehenä ja naisena -olemisesta. Seksuaalisuudessa on tärkeintä ihmisyytemme: se näyttää ihmisen ankkuroitumisen ruumiillisuuteen. Miehiä ja naisia on biologisesti, mutta se ei kerro mitään seksuaalisuudesta, sen toteuttamisesta, sen toteuttamistavoista. Biologinen sukupuoli on Jumalan antama muoto ihmisille, joka on antaa yleiset ehdot ihmiselle. Pohja seksuaalisuudelle jne. on sitten (annetussa) rakkaudessa, jossa muodolla ei ole merkitystä (rakkaus muuttuvaa, elävää, sisällyksellistä). Seksuaalisuus on Jumalan lahja ihmisen elävöittämiseksi.
Jumalan luominen on jatkuvaa.
"Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön
vaimoonsa ja ne kaksi
tulevat yhdeksi lihaksi"
Kahdesta tulee yksi: Kristuksesta ja seurakunnasta yksi. Tässä ei ole rajaamista pois, vaan esimerkin yhtenevyys. Argumentti ei siis sovellu homoliiton rajaamiseen pois, vaan voisi homoliitonkin yhdistävää ja hedelmällistä vaikutusta käyttää kuvana. Ei tässä ole uuden lain taakkaa. Luomisjärjestys kertoo ihmisestä, mutta suvunjatkaminen tuli vasta syntiinlankeemuksen seurauksena (ei paratiisillisissa, ihmiselle otollisimmissa olosuhteissa). Luomiskertomus pyrkii kertomaan sen, mikä on conditio humana, ei antamaan siitä määräystä. Conditio humana on Jumalan luoma. Kyse ei ole mieheydestä ja naiseudesta, vaan ihmisyydestä - yhteisestä merkeistä (syntisessä) tilassamme. Tässäkään ei mieheyttä ja naiseutta ole sotkettu itse seksuaalisuuteen - kohta tuo esille vain erilaisia koko ihmisluontoa koskevia seurauksia - vaivaa ja orjuutta. Näistähän UT vapauttaa kertakaikkisesti.
Homosuhde ei ole hedelmätön. Onnellisuuskin on hedelmää. Luonto taas osoittaa jo homoissa homoseksuaalisuuden olemassaolon. Mikäli luonto on moraalinen määre, niin se on tulkintakysymys.
Jos perheessä on kaksi vanhempaa lapselle, niin on ihmeellistä lähteä (jo kielellisistäkin syistä) kiistämään, että lapsella olisi kaksi vanhempaa. Sosiaalinen vanhemmuus on moninverroin tärkeämpää kuin biologinen: se on rakastamista, vastuunottoa, velvollisuuksia ja oikeuksia. Raamatun tekstejä on luettava hengessä niiden kokonaismerkityksestä käsin. Niinpä Raamatun opetuksen katsominen absoluuttisena vastakkaiseksi valtion laille moraalikysymyksissä ei ole mahdollista. Moraalikysymyksissä on aina huomioitava rakentavuus ja hedelmällisyys itse tilanteesta, jotta lähimmäinen pääsee eteenpäin. Ei tällaisessa ihminen kuten ei Jumala ohita ketään.
Jumalan totteleminen vaatii kääntymistä Kristuksen täydellisessä ihmisyydessä tehtyyn sovitustekoon tässä-ja-nyt. Tämän tunnustaminen ja näyttäminen lähimmäisille on sen toteuttamista käytännössä, ei lain mukaan eläminen.
Tekosynneissä rikomme lähimmäisiämme (tarkoittaen myös kaikkien lähimmäistemme huomioonottamista) vastaan jättämällä hänet huomioimatta esim. pakenemalla vastuutamme. En siis ymmärrä homouden liittämistä tekosynti-kohtaan. Käsittely sellaisena johtaa vääjämättä kaksinaismoraaliin.
Johdonmukaisesti kristittynä on puolustettava Kristuksen rakkaudenteon merkitystä elämällemme. Kristus elää ja hallitsee ikuisuudesta ikuisuuteen! Amen!
Olen jälleen ollut hajamielinen. Harmittaa! Unohdin eilen (su.) SETA:n toimistolla järjestettävän kristillisen piirin.
Muistan siitä lukioaikaisen rukouspiirin. En aina muistanut mennä - en sittenkään, vaikka uskonnonopettaja kulki ohitseni (hän ei koskaan maininnut minulle erikseen asiasta). Nukuinko minä?
Nukuin.
Olen opetuslapsien kanssa hyvässä (?) seurassa.
Syön nyt paljon valkosipulin kynsiä - raakoina.
Saatoin tuntea elämän tragikoomisuuden tänään, kun kävin pankissa kuudetta kertaa pyytämässä s a m a a paperia kuin viidellä aikaisemmalla kerralla. Oli toki hauskaa jakaa huvittuneisuus ja nauru kassan toisella puolella olijoiden kanssa.
Läste idag igenom rådgivande skrivelse för den tekniska "formateringen" av pro-gradu. Skall nämligen hjälpa en vän med hans pro gradu-arbete inom teologiska fakultetet i Helsingfors. Några saker tycks ju ha förändrats från 1990-talets början - till det bättre OCH enligt mitt tycke även till det sämre.
Har mycket svårt att inse, vad uppgiften om förlaget har i en litteraturförteckning att göra. Kanske någon vet...?
Kun olen yksin ja surullinen, niin mikään muu ei lohduta samalla tavalla ja suorastaan vedä ulos surullisuutta kuin Beethovenin musiikki - lähes mikä tahansa hänen sävellyksistään.