Ihmiskuvasta

Uskon ihmiskuva on armollisuuden tunkeutumista ihmisen historiaan.

Äitiys ja Isyys ovat biologian määräämiä "vanhemmuuksia". Kukaan ei kuitenkaan s y n n y sosiaaliseksi vanhemmaksi. Siihen rooliin kasvetaan ja sitä roolia viljellään kuin maapalstaa. Äitiys ja Isyys eivät ole luonnollisia asioita sillä tasolla, mikä on l a p s e l l e tärkeintä: sosiaalinen vuorovaikutus. Vanhempi on tärkeä, ei sinällään isä ja/tai äiti.
Äitiyden ja Isyyden puolustaminen luonnollisuus-väitteellä on asioiden sekoittamista keskenään. Luonnollisuus istuu huonosti mies-kuvan käyttämiseen perusteluna, sillä mieskuva on sosiaalinen (ja siten myös muuttuva!).
I Moos. 1:27 kuvaa ihmiskuvaa - sitä, että ihmiskuvassa on mies ja nainen (nämä kaksi sukupuolta). Sen enempää ei tämä raamatunjae (irrotettuna) kerro ihmisestä eikä hänen seksuaalisuudestaan, vanhemmuudestaan tms.
Uskon luomisen moninaisuuteen. K a i k e n jakaminen esim. dualistisesti on luomisen yksinkertaistamista. Luotu ihminen on Jumalan kuvana (ja kaltaisena) pyhää ja ääretöntä kuvastavaa.

"Sivilisaatio, perhe ja suku perustuvat miehenä ja naisena olemiselle." Tämä väite voi syntyä vain kieroon katsomisesta. Sivilisaatio, perhe ja suku ovat syntyneet eri kulttuureissa eri tavalla. Ne eivät ole biologisia suureita, vaan kulttuurisia suureita, joissa pohja ja perusta on ihmisyys (yhteinen, ei kahdentunut) ja jossa on monta perhe-käsitystä, monta suku-käsitystä, erilaisia sivilisaatioita.
Raamattu haastaa tosiaan ihmiskuvaamme vieläkin, hyvin laajasti. - hedelmöityshoidoissa liikutaan muuttuvan rakkauden alueella.
Kristilliseksi leimattava alue on vain juuri niin tulkinnanvarainen kuin on ihmisen tulkinta Jumalan Sanasta(, joka muuten on Kristus eikä Raamattu!), samoin "maalliseksi" leimattava. Jumalan täytettävänä tehtävänä ihmisillä on lähimmäisen rakkaus. Onko lähimmäisen rakkaudella absoluuttiset muodot? En usko kirjaimeen, vaan henkeen. Henki on muuttuvan rakkauden aluetta.
Elämän pyhyys ei ole elämää koskevissa ihmissäädöksissä, vaan elämässä itsessään. Universaalia etiikkaa tai moraalia ei ole - vain Jumalalla on sellainen. Heijastus Jumalan pyhyydestä on oman elämämme Jumalan luomana-oleminen. Pyhyys on mielestäni Jumalan rakkauden heijastus ihmiselämässä. Se on Jumalan kohtaamista sellaisenaan aitona, ei siihen tehtyjä yhtenäistäviä sääntöjä. Se, mitä säännöistä on Kristus täyttänyt, ovat juuri Dekalogin määräykset ne, jotka ovat voimassa - niin, että lähimmäisenrakkaus toteutuu niiden kautta tarvittaessa. Ei siis orjallisesti ja hengettömästi, joita vastaan Jeesuksen opetuskin kohdistuu. Määräykset pysyvät, mutta ne tulee ymmärtää elävästi. On siis väärin jo suuntana lähteä säännöistä liikkeelle. Ensin on elämä ja ihmiset, sitten niidenmukaiset säännöt.
Se, että olemme vastuussa teoistamme, on totuus Jumalan luomisessa. Tekojen seuraukset näkyvät automaattisesti. Sen sijaan Jumalan a r m o on ikuinen. Se on UT:n sanoma, ei suinkaan moraalisaarna oikeasta ja väärästä. On nurinkurista esittää viimeisen tuomion uhkaa ihmiselle, joka joko on synnintaakkansa iloiten antanut Kristukselle tai on etsimässä Jumalaa. Kristillisessä ihmiskuvassa on kyse tavasta, millä esitetään, ja Jumalan olemisesta keskuksena. Oikean lain noudattamisen pohdinta saattaa sokeuttaa rakkauden harjoittamiselta. En kuitenkaan väitä lain poistuvan. Se täyttyy rakkauden teoissa, sillä laki on juuri se.
Kuten olen yllä kirjoittanut seksuaalisuus ei ole johdettavissa miehenä ja naisena -olemisesta. Seksuaalisuudessa on tärkeintä ihmisyytemme: se näyttää ihmisen ankkuroitumisen ruumiillisuuteen. Miehiä ja naisia on biologisesti, mutta se ei kerro mitään seksuaalisuudesta, sen toteuttamisesta, sen toteuttamistavoista. Biologinen sukupuoli on Jumalan antama muoto ihmisille, joka on antaa yleiset ehdot ihmiselle. Pohja seksuaalisuudelle jne. on sitten (annetussa) rakkaudessa, jossa muodolla ei ole merkitystä (rakkaus muuttuvaa, elävää, sisällyksellistä). Seksuaalisuus on Jumalan lahja ihmisen elävöittämiseksi.
Jumalan luominen on jatkuvaa.
"Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön
vaimoonsa ja ne kaksi
tulevat yhdeksi lihaksi"
Kahdesta tulee yksi: Kristuksesta ja seurakunnasta yksi. Tässä ei ole rajaamista pois, vaan esimerkin yhtenevyys. Argumentti ei siis sovellu homoliiton rajaamiseen pois, vaan voisi homoliitonkin yhdistävää ja hedelmällistä vaikutusta käyttää kuvana. Ei tässä ole uuden lain taakkaa. Luomisjärjestys kertoo ihmisestä, mutta suvunjatkaminen tuli vasta syntiinlankeemuksen seurauksena (ei paratiisillisissa, ihmiselle otollisimmissa olosuhteissa). Luomiskertomus pyrkii kertomaan sen, mikä on conditio humana, ei antamaan siitä määräystä. Conditio humana on Jumalan luoma. Kyse ei ole mieheydestä ja naiseudesta, vaan ihmisyydestä - yhteisestä merkeistä (syntisessä) tilassamme. Tässäkään ei mieheyttä ja naiseutta ole sotkettu itse seksuaalisuuteen - kohta tuo esille vain erilaisia koko ihmisluontoa koskevia seurauksia - vaivaa ja orjuutta. Näistähän UT vapauttaa kertakaikkisesti.
Homosuhde ei ole hedelmätön. Onnellisuuskin on hedelmää. Luonto taas osoittaa jo homoissa homoseksuaalisuuden olemassaolon. Mikäli luonto on moraalinen määre, niin se on tulkintakysymys.
Jos perheessä on kaksi vanhempaa lapselle, niin on ihmeellistä lähteä (jo kielellisistäkin syistä) kiistämään, että lapsella olisi kaksi vanhempaa. Sosiaalinen vanhemmuus on moninverroin tärkeämpää kuin biologinen: se on rakastamista, vastuunottoa, velvollisuuksia ja oikeuksia. Raamatun tekstejä on luettava hengessä niiden kokonaismerkityksestä käsin. Niinpä Raamatun opetuksen katsominen absoluuttisena vastakkaiseksi valtion laille moraalikysymyksissä ei ole mahdollista. Moraalikysymyksissä on aina huomioitava rakentavuus ja hedelmällisyys itse tilanteesta, jotta lähimmäinen pääsee eteenpäin. Ei tällaisessa ihminen kuten ei Jumala ohita ketään.
Jumalan totteleminen vaatii kääntymistä Kristuksen täydellisessä ihmisyydessä tehtyyn sovitustekoon tässä-ja-nyt. Tämän tunnustaminen ja näyttäminen lähimmäisille on sen toteuttamista käytännössä, ei lain mukaan eläminen.
Tekosynneissä rikomme lähimmäisiämme (tarkoittaen myös kaikkien lähimmäistemme huomioonottamista) vastaan jättämällä hänet huomioimatta esim. pakenemalla vastuutamme. En siis ymmärrä homouden liittämistä tekosynti-kohtaan. Käsittely sellaisena johtaa vääjämättä kaksinaismoraaliin.
Johdonmukaisesti kristittynä on puolustettava Kristuksen rakkaudenteon merkitystä elämällemme. Kristus elää ja hallitsee ikuisuudesta ikuisuuteen! Amen!