Åke Greenin, helluntailaispastorin, Borgholmin helluntailaiskirkossa 20.7.2003 pidetyn saarna johdosta:
Åke Green määrittelee itselleen avioliiton niin, että siihen kuuluu vain mies ja nainen ja heidän lisääntymisensä. Kaiken muun hän tulkitsee siveettömyydeksi. Vain avioliitossa on yhteisyys, uskollisuus ja onnellisuus mahdollista.
Eläin- ja kasvimaailmassa ei ole poikkeavuuksia sukupuolisesta jakautumisesta. Keinohedelmöitykset, kloonaus, kumppanin vaihto ja säädetty parisuhdelaki eivät ole Jumalan sanan mukaista elämää. Parisuhteet tulevat saamaan aikaan katastrofeja vailla vertaa mm. AIDS. Kaikki AIDS-tartunnan saaneet eivät ole homoseksuaalisia, mutta sairaus on homoseksuaalisuuden seurausta. Sen takia voivat syyttömät ihmiset saada tämän kauhean taudin tartunnan, ilman että heillä on mitään homoseksuaalisuutta. Näin Åke Green saarnansa aluksi.
Åke Green ei näe yhteisyyttä, uskollisuutta ja onnellisuutta siellä, missä sitä on. Hänen avioliitossaan ei ole niitä homo- ja lesbopareja, jotka elävät yhdessä, uskollisina ja onnellisina. He ovat siveettömiä, kun eivät täytä muotovaatimuksia. Muoto on rajaava ja pakottava Greenin mielestä, ei ohjeellinen ja esimerkinomainen.
Green ei myöskään näe eläin- ja kasvikunnan moninaisuutta. Hän on arvottanut eläinkunnan yksimuotoisuuden normiksi - luominen onkin saanut uuden muodon: se on yksimuotoista ja normitettua. Luodun yksimuotoisuuden saarnaaminen on saanut aseman, jota sillä ei tulisi olla iloisen sanoman julistuksessa.
Luominen on saanut kivettyneen muodon.
Parisuhteiden hedelmiä eivät olekaan niiden kiinteys ja onnellisuus, vaan katastrofit. Parisuhteiden aiheuttaman "turmion" uhreiksi voivat joutua syyttömät ihmiset; ihmiset, jotka ovat puhtaita homoseksuaalisuudesta ja ilmeisesti muutenkin puhtaita.
Tässä näkyy useammalla tasolla se, että uskollisuus ja onnellisuus jakavat ihmisiä eri tasoihin. Homon tai lesbon uskollinen ja onnellinen parisuhde johtaa siihen s y y t t ö m i e n ihmisten turmioon. Miksi? Siksi, että homot ja lesbot eivät ymmärrä miehen ja naisen kuuluvan yhteen kaikesta huolimatta - huolimatta sisällöltään onnettomasta ja mahdollisesti uskottomasta suhteesta. Hyvät hedelmät siis estetään etukäteen.
Ne, jotka rikkovat rakkauden siteen, Jumala tulee tuomitsemaan. Åke Green ymmärtää muodollisesti avioliiton siteen naisen ja miehen välillä. Liittoa, jossa lupaus on annettu, ei tule kuitenkaan kenenkään rikkoa sisältä tai ulkoa. Rikkoutuminen jo sinänsä on ikävä seuraus. Niinpä on turhaa luoda rajattua muodollista sääntöä, joka puhuu asian vierestä. Tässä pahojen hedelmien aiheuttaja nähdään hedelmissä, joiden kypsyminen hyviksi on estetty. Åke Greenille ei tule mieleen, että hedelmiä voisi jakaa lähimmäisille niin, että ne eivät jäisi käyttämättä. Hedelmä saa olla näyteikkunassa kauniina, mutta lähimmäisen ollessa nälissään on tarkastettava lähimmäisen muodollinen oikeus ruokaan mm. syntiluettelo paljastaa sen lähimmäisen osalta (entä jakaja?).
Luodut vaihtoivat palvottavakseen luodun. Niinpä Luoja vaihtoi luotujen halut. Täten luotujen luodun palvonta Luojan sijaan sai sen seurauksen, mitä siitä oli. Vaihtaminen sai aikaan vaihtamisen. Kuitenkin rakkaus voittaa vaihtamisen tuomitsevan lain. Rakkaus ei vaihda. Åke Green pysyttelee kuitenkin laissa käsitellessään Paavalin kirjettä roomalaisille 1:21-. Rakkaus ei mahdu hänelle mukaan Jumalan sanaan.
Homoseksuaalisuus alkaa Greenin mukaan sydämen halusta. Eiköhän seksuaalisuus ole ylipäänsä osa olemustamme. Sen toteuttamisessa ajattelumme on keskeisessä osassa. Näiden erottaminen toisistaan on kaksinaismoraalin suurin esimerkki. Yhden tuomitseminen on toisen tuomitsemista. Tässä kajotaan luomiseen tavalla, jossa pelastus ei koskekaan kaikkia - siitä huolimatta, että seksuaalisuus on meille kaikille kuuluvaa, yhteistä ja hedelmällistä. Kuitenkin Green katsoo himojen saavan elämän pornoteollisuudesta, TV:stä, elokuva-alalta ja sanomalehti-alalta. Seksuaalisuutemme toteuttamiseen on "syyllinen" viettelijä, joku toinen (muistuttaa paratiisin syntiinlankeemuskertomusta). Seksuaalisuutemme sinänsä tuskin on keskeisessä roolissa pelastumisemme osalta ja syyllisiä olisimme kaikki, jos niin olisi. Seksuaalisuudesta ei toki ole tarkoitus tulla elämämme herraa. Epäjumalanpalvelus on rakkaudetonta. Sellaista on myös luonnonkatastrofeista syyttäminen jotain ihmisryhmää. Ihmisellä on sen sijaan vastuu o m i s t a teoistaan. Vastuuttomuus johtaa meidät uuteen tilaan, joka ei ole hyvä.
Green väittää homoseksuaalisuuden ensimmäiselle teolle olevan jokaisella este, jonka he tuntevat, mutta joka hiljenee kun sitä ei huomioida. Seksuaalisuus on varmasti kaikille tunteita herättävää. En usko kenenkään vailla kontrollia heittäytyvän kaikessa seksin valtoihin. Miten tällainen olisi rajattavissa homoihin ja lesboihin?
Jos ihmisen homoseksuaalisuus ei voi olla synnynnäistä koska se olisi petos Jumalan taholta, niin on kysyttävä syntisyytemme osalta sen merkitystä. Onko se Greenin mielestä petosta meitä kohtaan?
Juuri petolliset, uskottomat ja luodun palvojat jäävät porttien ulkopuolelle (vrt. yllä kirjoittamaani). Näitä voi olla, missä ryhmässä tahansa. Ne eivät muodosta homojen ryhmää eivätkä rajaudu meihin hbtli-kansaan. Elämän ja rakkauden jättäminen näkemättä ja niiden harjoittamattomuus ovat kuollutta, mutta elävöittävä ja vastuullinen seksuaalisuus ei.
Seksuaalisuuden ottaminen esille rajaavana muotona on pelastuksen siirtämistä kokonaisuudesta osaan. Jeesuksen armo koskee kaikkia.
Huom. Greenin tekstiä on yhteiskunnallis-historiallisesti ja hermeneutiikan johtopäätöksiin nojaten käsitellyt blogissaan myös Deus semper maior.
