Aina ei aika ole samaa. Valo tunkeutuu pimeyteen ja aika muuttuu. Valo lisääntyy. Uusi valo kutsuu luokseen.
Kulkeminen valossa haastaa valolle sopivaan, ei pimeyden mukaiseen.
Huomaammeko tuon mahdollisuuden aukeavan, kun keskustelemme esim. verhojen väristä?
Kohta riennän junalle - matkalla Helsinkiin.
Toivotan jo tässä vaiheessa: HYVÄÄ ADVENTTIAIKAA!
Tänään on ollut joidenkin aluksi hoitamieni ikävien velvollisuuksien jälkeen ihana päivä. Sellaiseksi sen teki rakas ystävä, joka on viime aikoina innostunut yhä enemmän viljelemään omaa "henkistä" puoltaan. Hienoksi asian tekee se, että se on mahdollistanut keskinäisen avautumiskierteen.
Mielekkyys tuntuu hyvälle. Kuin pieni ajatuksen poikanen, jonka saa kuulla, ja joka onkin valtaisa kertomus.............
Kertomus täyttämisestä ja lisäämisestä.
Humöret kan vara ganska nere - även för en längre tid. Jag känner mig t.ex. i blåsväder vad gäller min plats i livet eller kanske mina värderingar blir i grunden ifrågasatta - och då kan jag känna mig både rådlös och förnärmad.
Ser omkring mig...lite hjälplösa människor går omkring liksom jag och väntar på någon, något.
Någon (vem, vem, vem?) har kommit redan in i mig (hade ju dörren öppen då). och har redan gått bredvid mig. Tankar som dessa för mig till glädje, till Dig, till er alla (hoppas jag), som öppnar!
Så stor glädje!!!
Otan nyt vielä lyhyesti esille tuon HIV-teemani. Keskusteltuani asiasta useamman ystäväni kanssa olen huomannut lähes kaikesta tiedosta olevan erilaisia, jopa keskenään vastakkaisia käsityksiä; osa "tiedosta" on lähes mystiikan omaista.
Toteanpa.
Ja yksi moitteen sana (minun mielestäni): HIV:n sosiaalinen puoli on hyvinkin hämärtynyt. Aavistan syyt enkä pidä niistä OLLENKAAN!
Kiitos teille, Mika ja Kalle, kommenteistanne. Olen viime päivät saanut perehtyä aiheeseen syvällisesti. Minua kiinnostivat nuo Mikan antamat sivut positiivisille (=kävin katsomassa). Olen huomannut, että kohtaamistapojen syvempi olemus tulee esille konkreettisessa kohtaamisessa ja reaktion saamisessa. Tieto on minulle erityisesti tarpeen tällä hetkellä. Lienen HIV-negatiivinen - se ei ole testin tulos, mutta yhdeksän vuoden käytännöllisessä selibaatissa luulisin sen olevan noin. Varma en tosin voi olla ja oma testaamiseni on pohdittavana! En kuitenkaan haluaisi tässä keskittyä itseeni (joskin jokaisen hyvä miettiä omalla kohdallaan suhteensa), vaan nähdä tukea tarvitsevat ja sitä pyytävät - mahd. (ja/tai varmistuneen) tartunnan kanssa elävät.
Ymmärrän myös itse kohtaamieni pelkojen (mahdollisuus tartunnan saamiseen on ollut) auttaneen tajuamaan jokaisen aseman merkitystä suhteessa HIV:een.
Mahdollinen HIV -tartunta on ilmeisesti vaikea asia. Lokeroituuko se laatikkoon "en jaksa puhua", "en viitsi ajatella", "vähemmän mukavaa"?
Omien pelkojen kohtaaminen on vaikeinta. Minulla juuri nyt täällä. Pelot eivät välttämättä johdu tartuntavaarasta, vaan tartunnan vaikutuksista sosiaaliseen elämään - virhearvioinneista yrityksissä käsittää ja käsitellä.
Väsyttää kovasti - olen tainnut koko päivän olla intensiivisesti huolissani, vaikka ei (kuulemma) saisi. Tottahan tuo on - kaikki on Hyvän Kaikkivaltiaan kädessä.
Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni Sinun luoksesi!
Tänään blogini on omistettu rakkaalle ystävälleni.
Mikä voi erottaa rakkaudesta?
Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus,
vaara tai miekka?
Tänään kirjoitin pienen arvion teoksesta "Kartanon mailla". Se on hieno teos kuvineen ja karttoineen kartanokulttuurista. Toki kirjan tekstiin sisältyy - mielestäni - virheitä ja niitä olen ottanut esille.
Suositeltava kirja eräästä kulttuurin osa-alueesta.