Mitä olemme, sitä teemme (näinhän opettaa Luther mitä selkeimmin). Näiden välinen suhde so. olemisen ja tekemisen on niin kiinteä, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Voi sanoa myös käänteisesti: mitä teemme, sitä olemme.
Mikäli oleminen erotetaan tekemisestä ajaudumme suoraan mahdottomiin rakennelmiin. Tällainen väite on mm. seksuaalisen suuntautumisen erottaminen sen toteuttamisesta. Niiden välillä ei voi olla eroa. Moraalisen tuomion esittäminen esim. homoseksuaalisesta teosta koskee homoseksuaalista olemusta. Tuo tuomio tuomitsee siis ihmisen kokonaan - hänet on tuomittu ihmisten tuomiolla ja perusteena on Jumalan luominen. Tällainen argumentaatio on paitsi epäloogista myös epäeettistä. Se ei voi olla mahdollista kristitylle - kuitenkin kirjaimen ja lain tuijottaminen helposti sokaisee tiukasti rajattuun puhtaiden järjestelmään, jossa sen rajan ylittävä rakkaus toisiin (näennäisesti rajan "väärällä" puolella oleviin epäpuhtaisiin mahd. riippumatta heidän uskostaan ja toimistaan) ei ole mahdollista.
Tällainen järjestelmä on tietenkin inhimmilisesti mahdollinen, mutta mitä kristityn saamaa siinä on.
Voin kertoa itsestäni: Olin nuorena hyvin fanaattinen uskossani , niin fanaattinen, että ette uskokaan. Lopulta olin kuristua omaan täydellisyyteeni. Täytin lakikokoelmani mahdollisimman monet kohdat - minulla oli kaikki tunnusmerkit - mutta ei armoa ja rakkautta itseäni kohtaan eikä siten muita kohtaan. Olin täynnä omaa vanhurskauttani. Ajoin itseni hulluuden partaalle ja romahdin.
Kristus kuitenkin kantaa.