Tänään Kyrkpressenissä on Joakim Förarsin lukijakirje "Prästeden förpliktar". Hän vastaa Karl af Hällströmin ja Tomas Rayn tuomiokapituliin tekemänsä tutkintapyynnön saamaan julkisuuteen.
Erikoista Joakim Förarsin ajattelussa on se, että hän katsoo tietyn tulkinnan olevan etusijalla. Hän käyttääkin termiä uustulkinnat Karl af Hällströmin väitteistä. Lisäksi hän moittii Kallea perusteluiden puuttumisesta. Ilmeisesti Joakim Förars tarkoittaa perusteluilla kirjaimen noudattamista.
Huomenna "sisareni" Amélie saapuu tervehdyskäynnille kaupunkiasuntoomme. Aiomme ottaa vastaan yhdessä laskiaisajan ja pitää lukuisia rukoushetkiä.
Glorificamus te!
Joskus kiivastuminen on hyvästä. Näyttää, että on suuttunut jostakin, niin muut huomaavat sen. Toivottavasti huomaavat myös aiheen. Ei ole jatkuvasti kiva huomautella samasta epäkohdasta.
Kaikkein hullunkurisinta on kuitenkin, kun saa kuulla "parannus"ehdotuksia tuohon epäkohtaan - sellaisia, joissa ei tajuta suuttumuksen syytä. Suuttua voi esimerkiksi siitä, että olemassaolo täysin mitätöidään.
Yhdelle yksi asia on itsestäänselvyys ja toiselle toinen asia. Mikä on kuitenkaan itsestäänselvää?
Ainakaan ruotsinkieli Suomessa ei ole millään tavoin itsestäänselvää! MUTTA sen perään ei pitäisi aina tarvita ERIKSEEN kuuluttaa...
Olen tänään päässyt jälleen kiinni tutkimuksiini ja nyt kirjoitan luovimpaa osaa - johtopäätöksiä. Kuinka onnelliseksi se tekeekään minut!
Jaksoin tänään käydä kristillisessä piirissä - tosin menin sinne bussilla ja tulin saamassani kyydissä. Keskustelu kävikin vilkkaana.
Harmillisesti monet meistä ovat melkoisessa talutusnuorassa eivätkä uskalla vaarantaa saavutettuja etuja. Paljon tästä on ymmärrettävää.
Ikävää on valheessa eläminen.
Voin tänään sen verran hyvin, että uskalsin ulos. Kävelin lyhyen matkan uimahallille - täytyy tosin sanoa, että alkoi kylmätä jo tuolla välillä pahasti ja pelkäsin pahinta - moninkertainen vaatekerros päällä. Uimahallilla tapasin yhden siellä aiemmin säännöllisesti käyneen tutun ja se olikin iloinen jälleennnäkeminen. Kerroin myös saksalaiselle ystävälleni Egyptin-matkastani. Häntä on mukava tavata - tunnen heti Saksan vuosieni tuulahtavan kohti. Heidän lisäkseen oli muita tuttuja, joiden kanssa vaihdoin kuulumisia ja sitten tuo yksi, joka ei tänään sanonut mitään. Ei se minua mitenkään haitannut, päinvastoin. On mukavaa seurata (siis arvailla) ihmisten mielenliikkeitä ja tuntemuksia. Ja omiakin.
Kauan en jaksanut olla uimahallilla. Hiukseni annoin kuivua kunnolla, ennenkuin uskaltauduin ulos pakkaseen. Saatoin jakaa paluumatkani kahteen osaan käydessäni sen puolivälissä kaupassa.
Kuulostan raihnaiselle - ja sitä olenkin.
Annan itseni Jumalan haltuun! Parasta, mikä voi tapahtua itselleni, on Jumalan tahto.
On ihanaa, kun saa apua tarvitessaan. Apua on vaikea kyseenalaistaa, kun on sen tarpeessa. Silloin on vain iloinen auttajasta ja hänen antamastaan avusta. Autetun ilo on varmasti hyvää - saadessaan kaivatun avun.
Avustamisessa saattaa kuitenkin piillä hyväksikäytön mahdollisuus. Jompikumpi käyttää toista hyväkseen saadakseen itselleen hyötyä. Koskapa hyöty, jos sitä saa, tulee sopimattomasti, niin pysyy väärä mukana tuossa hyödyssä. Ei se kulu kuluttamallakaan. Oma tuomionsa on siinä siis jo mukana.
Samoin rajautuminen itseensä pysyy ja tuhoutuu itsen mukana.
Herra kuitenkin iloitsee oikeamielisestä ja laupiaasta!
Postscriptum: Olen kovin kiitollinen ja iloinen Sinusta, kun autoit minua sairauden keskellä, K!
"Det är vår egen moraliska och intellektuella känslighet som sätter villkor för hur vi ser på och tolkar bibeltexterna". Så uttalar sej Mikael Lindfelt i debatten om homosexualitet enligt KP 25.10.07.
Om man utgår från helt "geocentriska" förklaringar måste man förklara fenomen som årstidernas växlingar och växlingen mellan natt och dag utgående från att solen rör sej runt jorden. Man har inte haft tillgång till avancerade observationer och den kunskap de ger, såsom skett i historien. Man är helt hänvisad till sej själv och sin vetenskap.
Citatet visar att man upphöjer våra "geocentriska" uppfattningar till att stå över Guds, människans Skapares kunskaper, skapelseordningar och instruktioner för oss. Människors kunskaper och åsikter smäller högst.
Resutatet av detta är i detta fall en förödande förvirring beträffande vad det innebär att vara man respektive kvinna. De är skapade till sexuellt samliv med varandra inom äktenskapets ram.
Att homosexualitet är mot naturen (grek. mot fysiken) borde vara klart också för "vår moraliska och intellektuella känslighet" på grund av att
- släkter, folk blir utrotningshotade, det blir inga barn
- ändtarmen (gäller män) är för känslig för sexuellt utnyttjande (i strid mot budskapet i Setas vämjeliga broschyr "Paskaleikit").
Till sist: Gud har fördömt detta, liksom Han har fördömt sexuellt umgänge mellan människor och djur. Tydligen behövdes det senare förbudet sägas ut i klartext.
Präster missbrukar och sviker sin kallelse att tjäna Gud genom att välsigna dessa partnerskap, som Gud fördömer.
Ulf Emeleus
pastor em. Helsingfors
Emeleus tuntuu jättävän huomioimatta, että herkkyys jollekin voi tarkoittaa herkkyyttä Jumalan sanalle, joka on tullut lihaksi. Siis sanalle, joka on tullut maailmaan. Tällöin sana ja ihminen kohtaavat täysin, sillä Sana on ihminen. Hän oli ja on Kristus. Katsomme myös me ihmiset Raamattua ja tulkitsemme sitä omien rajoitustemme raameissa. Ei Raamattu ohita ihmistä, vaan käsittelee ihmistä (Ihmistä). Näin on hyvä - suorastaan parasta.
Raamattu antaa johtolankoja, kutsuja. Se ei kerro absoluuttisen oikeaa tapaa tulkita itseään, sillä se olisi kuollettavaa.
Miehenä ja naisena oleminen ei sulje mitään seksuaalisuuden muotoa pois. Näiden yhdistäminen rajaavasti on hedelmällisen vuorovaikutuksen tuhoamista siellä, missä sitä voi olla.
Hblt-kansallakin on mahdollisuus saada lapsia.
Minun ymmärtämään rakkauden sanomaan kuuluu kristityn vapaus. Hyvään ja hedelmälliseen.
Kävin nuorena kouluikäisenä raamattupiirissä, jossa jyrkät muotovaatimukseni saivat vahvistusta muiden osanottajien "oikeanlaisen elämän" vaatimuksista. Oli aluksi ihanaa huomata saavansa vastakaikua kaikkein tiukimmille käsityksilleen. Muilla nämä käsitykset lähtivät ehkä kuitenkin toiselta pohjalta kuin minulla.
Tunsin siis suurta vetoa tähän ryhmään ja tiukkuuden käsitykseni syvenivät entisestään. Vain Jumalalla oli merkitystä. Vähitellen kaikki maalliseksi kokemani oli karsittava pois. Lopulta se ulottui myös suuren intohimooni: historian tutkimiseen. Silloin alkoivat kysymykset: onko se todellakin turhaa? Enkö saa iloita tästä - enkö saa iloita enää koskaan (maallisesta)? Eikö tässä olekaan iloa? Yritin epätoivoisesti löytää järjelleni kelpaavaa uskottavaa ulospääsyä. Päivä päivältä, viikko viikolta tilanne muuttui yhä painostavammaksi ja en saanut enää ollenkaan rauhaa. Aamun ensimmäinen ajatus koski tätä - samoin illan viimeinen - sikäli kuin ylipäänsä saatoin enää nukahtaa. Lopulta mieleni alkoi todella horjua. Olin kuin jatkuvassa helvetissä, josta ei ollut ulospääsyä.
Yritykseni pelastaa itseni oman uskoni avulla oli tuhoontuomittu. Pelastus on Kristuksessa ja armosta. Se antaa myös vapauden, rauhan, toivon, ilon ja rakennuksen.
Toivon, että ei kukaan joudu tuollaiselle ahdistuksen tielle ja jää sinne. Väkivalta itseään kohtaan merkitsee usein väkivaltaa muita kohtaan.
Mår idag bättre - febern har sjunkit.
Prisa den Evige!