Pidän pienen tauon oopperan puolessavälissä.
Jos ravitsee itseään jatkuvasti pahalla, ajautuu yhä edemmäs t ä l l ä tiellä ja hyvä elämä jää pois ajatuksista. Ajatukset ohjautuvat ravitsemuksen mukaan ja johtavat tekoihin.
Jos ravitsee itseään hyvällä, ajautuu yhä edemmäs hyvän tiellä.
Emme kuitenkaan ole kukaan vain yhdellä tai toisella tiellä täysin. Suunta kuitenkin voi olla jompikumpi - huomaamattakin.
Olimme kummalla tahansa teistä, on armo saatavilla. Siinä on se tie, joka on hyvä. Jos armo on elävä voima meissä, se johtaa ja ohjaa. Lähimmäisen hyvä o n hyvä - omassa kärsimyksessä, toisten pilkan, toisten halveksunnan ja vääryyden keskellä.
Älkää pettäkö i t s e ä n n e!
2 kommenttia
audinkopoika
28.3.2008 13:45
Itse olen pohtinut, että vaikka ihminen haluaa hyvää ja edesauttaa sitä, niin kumminkin voi tahtomattaan ajautua joskus pahalle tielle. Eikö ihmisen elämä ole kumminkin aaltoliikettä hyvässä ja pahassa? Tärkeämpää on tiedostaa pyhyyden merkitys ja koettaa pysyä sillä tiellä.
Katuva ja eksynyt löytää pyhyyden ja tien, jos sen osaa tunnustaa.
martin
29.3.2008 00:58
Hmmm... Minusta meillä on tahtomme aina. Sen voi luovuttaa ikäänkuin pois - ehkä siinä merkityksessä voi "ajautua". Tietenkin voimme myös täysin olla pahuuden ympäröimiä. Ihmisellä on kuitenkin aina tahto, jolla tehdä jotakin.
Kuten sanot - hyvä on tärkeää tiedostaa. Hyvästä eksyminen on onneksi armon ulottuvissa.