Omnium fidelium

Puhelin soi äsken: japanilainen ystäväni K. soitti Osakasta toivottaakseen hyvää syntymäpäivää (tosin joitakin päiviä myöhässä, mutta kuitenkin).

Hän kertoi voivansa tulla mahdollisesti elokuussa käymään.

Welche Freude!

Olin katsomassa Svenska teaternin "La cage aux folles". Se oli melkoinen esitys! Ihania pukuja ja hieno lavastus. Erityisesti on kuitenkin mainittava todella hieno Riko Eklundhin roolisuoritus Albertina (ZsaZsana).

Esityksiä on vielä 21.5. saakka.

Eilen illalla täytin yhden ystäväni kirjaa "mun ystäväni" (Krisse) kysymyksiä. Mitä teksin, jos voittaisin miljoonan, mitä laittaisin eväskoriin, kesän lempibiisini (... tuota...) .

Heittäydyn eteesi, oi Kaikkivaltias, ja anon siunaustasi, ikuinen Isä, tänä päivänä! Anna ilosi ja riemusi tulvia keskuuteemme juhlan kunniaksi! Ja kiitos jatkuvasta huolenpidostasi, niin edellisen kuin tulevan osalta. Näitä t ä n ä ä n tuon eteesi.

* Viittaan Te Deumin sanoihin. Aloitin Te Deumilla.

Kuinka helposti annamme Jumalalle ihmisten mitat. Hän on sidottu käsityksiimme hyvästä ja pahasta. Sen mukaan tuomitsemme, emmekä huomaa omaa vapauttamme.
Kuka tavoittaa rakkauden sisällön?

Minkä uskoa ruokit?

Kristus on se, joka kantaa valtikkaa!

Kävin tänään tuomiokirkossa messussa, jossa oli konfirmaatio. Ikimuistoinen päivä konfirmoiduille ja heidän läheisilleen. Nuori mies lauloi todella kauniisti ja kantoi lopun prosessiossa ristiä. En ollut yksin (M oli mukana) ja se lämmitti mieltäni.
Tapasimme matkalla kolmannen ystäväni J:n luokse tuttuja ja heidän innoittamana lähdimme vielä bussilla V:n kirkkoon, jossa saimme nähdä israelilaisia tansseja. Kirjoitimme myös messun aikana lappusille esirukouspyyntöjämme. Toivon ystävieni toiveiden nousevan Jumalan eteen ja Jumalan katsovan hyvyydessään heidän puoleensa heidän hädässään. Emme ehtineet jäädä kirkkokahville, sillä riensimme kolmistaan leipomaan suklaa-banaanikakkua. Se on nyt uunissa monen vaiheen jälkeen ...
Voimme kiittää Herraa, sillä Hän on mahtava! Halleluja!

Kieli ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on olemassa vain käytettynä. Kielelle ja sen puhujalle on tärkeää, että kieltä ja sen puhujaa ei pidetä arvottomina. Arvottomana kieli uhkaa kuolla ja sen puhuja mykistyä.

Tyvärr ses inte denna realitet i det här landet. Något naturligt får inte utrymme. Att behöva insistera är slitande och irriterande - närmast nog något av arbete, där man tröttnar - och kanske tystnar...?

Olen jotenkin hyvin iloisella mielellä.
Olen upprymd monistakin syistä. Kukapa ei olisi jo tässä kauniissa säässä - ellei ole jonkin erityisen surun, tuskan kohtaama.
Eilen saimme T:n ja P:n kanssa yhden projektin toteutettua. Sen jälkeen saatoin seurata A.H.:n esitelmää.
Tänään heräsin niin, että sain kiirehtiä seminaarin toisen päivän esitelmään. Se oli T.L.:n pitämä homoparien ja vähän lesboparienkin (!) historiasta.
Mielenkiintoinen katsaus varsinkin Englannin 1300-luvun hovikulttuuriin. Mitä tuli muinaiseen Egyptiin (sisältyi myös tämänpäiväiseen esitelmään), niin olen siitä jo täällä esittänyt huomioitani. Minusta Khnumhotepin ja Niankhkhnumin haudasta ei löydy pienintäkään viitettä homosuhteesta - vaikka toiveajattelussani niin soisin olevan. Toki homosuhde on voitu esittää hautojen kaanonin mukaisesti, mutta haudasta puuttuvat yllättävät (poikkeukselliset), intiimit piirteet ja sanat, joista voisi jotain päätellä. Kuitenkin meillä on selkeitäkin tekstejä ja kuvauksia muinaisesta Egyptistä. Kiitos T.L. pyynnöstäsi ja esitelmästäsi!
Sen jälkeen olikin RIEMASTUTTAVA esitys parisuhteen toimivuudesta!
Ulkona keskustelin T:n kanssa mm. tulevasta messustamme.
Kodin kautta siirryinkin sitten uimahallille, jossa saatoin T.L.:n kanssa puida mm. seminaaria. Myös T. ilmestyi paikalle - hänen kanssaan mietimme illallisiamme - joillakin pizzaa, toisilla puuroa! Mukava ilta kaiken kaikkiaan.
Nyt kuuntelen Metropolitanin La fille du régimentia.

P.S. Yllä olevat kolme T-nimistä henkilöä ovat kaikki eri ihmisiä.

Kun kohtaan ihmisen kerjäämässä kadulla.

Tämä ihminen on asetettu tielleni.

(Suljemmeko itsemme, suljemmeko rajat? Kuka on vastuussa? Mitkä ovat ehdot? Mikä on meidän ja mikä teidän vai onko näitä rajoja? Mihin laitan rajan?)

Puute.

Hbl:in Volt-liitteessä 16/08 on henkilökuva Pontus Anckarista, joka nimittää itseään "antigymnast"iksi. Kyseessä on kehonrakentajan täyskäännös.

Pontus Anckar kertoo artikkelissa seuraavansa nykyisin 80-vuotiaan ranskalaisen Thérèse Bertherat'n tuomia ajatuksia.
Siitä myöhemmin. Pontus katsoo olevan mahdollista, että neuroosimme johtavat meidät tekemään väkivaltaa kehollemme. Hänen mukaansa urheilun "hengessä" on paljon vinoutunutta: kelvollisuuskompleksia, itsensä pakottamista, jatkuvaa vertailua. Ei ole sattumaa, että nykyisessä yhteiskunnassa nämä ihanteet ovat myös urheilun ihanteita.
Millainen on terve ruumis?
Pontus Anckar väittää miesten salikulttuurin ei aivan merkityksettömältä osalta olevan itsensä tekemistä sellaiseksi, jonka kimppuun ei uskalleta käydä. Ajatuksen taustalla on hyökkäyksen pelko ja valmius sellaisessa tilanteessa käyttää voimaa. Pontus Anckar huomauttaa kuitenkin salikulttuurin toki olevan muutakin.
Agression potentiaalin hyväksyntä näkyy. Oman itsensä hyväksyttäminen kehossaan. Kehon korostaminen, jotta muu jää varjoon.

Tietoiseksi kehostaan ja hyvällä tavalla voi tulla myös muita teitä. Olennaista on kokonaisuus - ei mikään erityinen teoria, tietty ohjelma tai mikään elämänfilosofia. Ihmisen on vain itse huomattava jännitykset kehossaan. Katse kohdistuu itseen tältä osin, ei peiliin. Ihmisen ollessa psykofyysinen kokonaisuus on hyvän voinnin edellytyksenä kokonaisuuden kannalta yhteistyö. Ajatus täydellisestä hallinnasta on unohdettava - sellaista ei ole. Mm. kävely metsässä - vaikkapa yhdessä ystävien kanssa - on jo muutos monelle nykyihmiselle - eikä tarvitse olla enempää. Ajan "täyttäminen" nopeaan tahtiin murtaa ihmisen. Enemmän armoa on ainakin parempi kuin enemmän väkivaltaa.

Terveys on hyvin laaja käsite.