Minulla oli aikoinaan ylä-aste- ja lukioiässä tapana illalla käydä läpi päivän tapahtumia mielessäni ja pohtia niitä - jopa tuntikaupalla. Tapa muuttui kai jossain vaiheessa pakkomielteiseksi ja minulla oli iltaisin suuria nukahtamisvaikeuksia. Oli pakko yrittää päästä tavasta eroon ja onneksi onnistuin siinä.
Alitajunta tekee kyllä työtään.
Tästä päivästä olen kiitollinen Isälle. Hänen valossaan olen saanut paistatella. Me emme tarvitse kylissämme eikä kaupungeissamme aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee ne.
Kunpa valo loistaisi laajalle, sillä emmehän me muuten näe toisiamme!
