Jeesuksen kauhea kärsimyshistoria kuvaa meitä ihmisinä. Me olemme täysin pahoja Jumalan kasvojen edessä. Niinpä onkin Jumalan käsittämättömän rakkauden ilmaus - kuitenkin antaa meille hyvää - jo elämämme on tuon armollisen suhtautumisen varassa. Riemu hyvän lahjoittamisesta onkin suuri. Kiittäkäämme Häntä aina ja ikuisesti. Kunpa voisin itsekin harjoittaa jatkuvaa ylistys- ja kiitosrukousta.
Kuka laulaa virsiä baarissa?
Åbo musikfestspel. Akademihuset.
Beethovens stråkkvartetter op. 130 med "Grosse Fuge" och op. 135. Med Meta4.
Muss es sein? Es muss sein!
Ordlös.
Kun rakas S. toi minulle kuunneltavaksi pitämänsä tulkinnan Schubertin laulusarjasta Winterreise, niin sain tuon odotetun kuuntelusession tänään aikaiseksi. Laulajana on Brigitte Fassbaender.
On sanottava, että kauniista tulkinnasta huolimatta laulusarja ei minun mielestäni sovi naisen laulamaksi. Tulkinta oli myös erikoinen - ei aivan tyyliltään sellainen kuin minä toivoisin, toki kaunis.
En itse omista mitään tulkintaa kyseisestä laulusarjasta ja se onkin jäänyt minulle ehkäpä vähemmälle huomiolle johtuen sen melankolisuudesta. Ei sovi luonteelleni. Näkemys kuolemasta ei siinä ole ilon taivaaseen siirtymisestä täyttämää. Kuolemahan on vain portti, eikö niin?!
Paljonko kello on?
-
Lempinimet?
ei ole.
Vanhempien nimet?
Birgit
Kynttilöiden lukumäärä viimeisimmässä juhlakakussasi?
40
Päivämäärä jonka alituiseen sekotat?
14 vai 15.11?
Eläimiä?
- Ei ole.
Pituutesi?
- 183 cm
Silmiesi väri?
- siniset
Hiuksiesi väri?
- vaaleat
Lävistyksiä?
- ei ole eikä tule.
Tatuointeja?
- ei ole eikä tule.
Pidätkö työstäsi?
- työstä?
Syntymäkaupunki/kunta?
- Helsinki.
Asuinkaupunki?
-Turku
Oletko ollut rakastunut?
- Olen.
Oletko nyt rakastunut?
- Rakastan.
Mieluisin asia sähköpostissa?
-
Oletko rakastanut jotakuta niin paljon että olisit sen takia itkenyt?
- OLEN!
Oletko ollut auto-onnettomuudessa?
- En.
Leivänkannikat vai pekonipalat?
- Leivänkannikat.
2 vai 4 ovea (autossa)?
- -
Kahvi vai tee?
- Kahvi.
Mieluisin unilelusi?
- Matti.
Lempivärisi?
- Vihreä.
Etikkaa?
- Ei.
Alushoususi väri?
- Valkoiset.
Kirja jota luet tai haluaisit lukea?
- Luin juuri Onkel Toms stuga. Haluaisin lukea Hexaplan (Origenes).
Lempielokuva?
- (vaatii lisäpohdintaa)
Lempiruoka?
-
Päässäsi soiva laulu?
- Buxtehuden kantaatti "Jesu, meines Lebens Leben".
Hammastahnasi?
- Pepsodent.
Ravintolasi?
- La luna
Lempikukkasi?
- valkoinen lilja.
Vihaamasi ruoka?
- Kaalikääryleet
Mieluiten seuraamasi urheilulaji?
- Kuinka?
Pikaruokala?
- Kuinka?
Edellinen vierailusi sairaalaan?
- keskuun alussa pohkeeseeni saamani lihasrevähdyksen takia.
Lempijuomasi?
- päärynämehu.
Makuuhuoneesi maton väri?
- Itämaisessa matossani lukuisia värejä.
Monta kertaa epäonnistuit “inssissä”?
- ?
Edellinen henkilö jolta olet saanut postia?
- Ystäväni Katsuya
Oletko ollut syytettynä rikoksesta?
- En ole.
Missä kaupassa luottokorttisi luotto täyttyy?
- ?
Mitä teet kun olet rättiväsynyt?
- Romahdan sänkyyni.
Mitä sanoja tai fraaseja käytät liian usein?
- "Oi"
Ystäväsi, jotka asuvat kauimpana?
- Tokiossa.
Paras “asia” maailmassa?
- Rakkaus.
Nukkumaanmenoaika?
- n.klo.2.00.
Kuka sinulle vastaa nopeiten?
- ?
Kuka henkilö tulee eniten kyseeseen, joka ei vastaa ollenkaan?
- Minä.
Paljonko kello on?
En käynyt katsomassa laivoja, kun olivat satamassa. En edes käynyt siellä päin. Tänään korjasin sitten asian menemällä kello 12 Ruissalon Kuuvanniemeen katsomaan laivojen poislähtöä.
Kylläpä paikalla olikin valtavasti pikkuveneitä. Samoin oli koko ranta täynnä ihmisiä. Noin kello 13 alkoivat laivat sitten ilmestyä näkyviin Ruissalon kohdalla. Kerrassaan upea näky oli!!! Ilmeisesti vastatuulen takia venyi lähteminen huomattavasti. Toiseksi viimeisenä näkyviin lipuva Sedov ilmestyi n. klo. 16 Kuuvan kohdalle. Silloin oli ensimmäinen laiva jo aikoja sitten kadonnut horisonttiin huolimatta todella kauas näkyvistä mastoistaan. Aurinko paistoi lähes koko ajan. ... Niinpä paloin kasvoista vähän. Poiskävellessä alkoi Ruissalossa sataa kaatamalla (jälleen kerran oli näemmä keskustassa aivan sateetonta - tiedoksesi Rokkihomo). Onneksi saatoimme keskustassa rakkaani kanssa mennä tuttavamme luokse kahville ja jäätelölle. Olen tosin kovin huolissani rakkaasta - hän yskii ja valittaa huonoa oloaan. Nukkuu nyt.
Huomenna teen pyhiinvaelluksen Kuusiston linnan raunioille ja sen jälkeen illalla siirryn Helsinkiin. Siellä odottavat monet tehtävät. Käyn myös sukuhaudallani Myrskylässä. Ehkä myös kartanolla...?!
Kävin katsomassa Lars von Trierin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan: "Antichrist". Se oli kieltämättä yllättävä.
Minulle ihmisen oman järjen kyky vapauttaa ihminen ei ole mahdollista ja pohdinkin nyt, onko von Trierin ajatus juuri tämä Antikristuksesta. Elokuva päättyi jonkinlaiseen kristuksenkaltaiseen katharsikseen epätoivosta vapautumisessa ja sen valtavaan vetovoimaan. Kyseessä oli kuitenkin ihmisen itsensä omassa elämässään tekemä pahuuden voittaminen. Se on mahdollista ja voi lähestyä jumalallista. Ongelmalliseksi suhtautuminen muuttunee silloin, kun ihminen vajavuuksineen ja heikkouksineen muuttuu kaiken mitaksi ja suorastaan palvonnan kohteeksi.
P.S. Nu har jag - efter att för flera år tillbaks lämnat läsandet ofullbordat trots älskade mamans försäkringar - kommit till slutet av boken "Onkel Toms stuga".
If a woman is impregnated by a man, they are both responsible for the situation, share the responsibility, they both are affected - most hopefully. They both share the body, quite practically, wouldn't you say. If the would-be child is wanted, they should rejoice and not complain.
In this respect the responsibility of us all in situations of sex - which could mean life - is by no means to be altered. It can not be that in one situation you are responsible and in another you are less responsible. Nor can it be that the responsibility is not shared.
It is, though, also a truth of life that giving birth to a child/children is not altogether same for a woman and for a man. A woman has had and has the right and the responsibility to carry the child/children, whereas the man has the right a n d the responsibilty to care and to protect this family. This does not affect in any way the rights of women: women are entitled to their lives and their bodies also without children - as are men. This is equal. This choice is open to all in a free society and I do not in any way contradict this societal feature.
Neither do women get their personal or societal value from their relationship to men - be it their fathers or husbands or what ever. Women are human beings and should be respected in no way differently from men. Where there are differences they should not be any differences of rights and responsibilities.
Having pointed this out I should say that a child is never - and may I say it once more - NEVER anything else than a gift of God - may He be praised in all eternity! This gift is shared by us, by this child's parents/parent (with parent I mean social (responsible) parent(s). This is not a mother or father choosing a baby, but a mother or/and a father chosen by a child. This requires our respect.
Our society is so built up that women carrying a child can get on with their lives. This is only right, because - as you say women are so affected that they can't with work support themselves when pregnant.
For all the children who can get adoptive parents the criteria for adoption should not be loosened in regard to psychological evaluation. Rights to adoption should though be given to all - also homosexual parents who do not at this moment have this right - this should be equal for all.
Foetuses are to be born. They belong to the cycle of life and this feature is to be defended - not only for the sake of parents but also for the sake of life itself. The right to live is not given to any living creature because of it being wanted. It is in itself already given: it is a gift of Creator. Worthy or "unworthy" (?) life is preferred to death. But let me say: Life has always worth and this worth is from our Creator. This is more than a personal decision, more than an exclusive right to give birth. Carrying a child is and should be a responsibility of the society as well as of the parent/parents.
Ethics are always up to discussion. My ethics say life is to be guarded. Your reasoning ends up in a controversy: you don't go and have sex and say afterwards you didn't have any reason to do so. Sex can be a potential life-giver.
I am not saying that I condemn abortion - not at all. What I am saying is that the fundament should always be giving birth to potential life.
This is as I see this matter. It is certainly different than many others' opinions on this issue - and I respect this difference.
Olin eilen jälleen piqueniquella rakkaani kanssa. Pyöräilimme keskipäivän kuumuudessa ja valontäyteydessä kohti Ruissaloa. Siellä suunnistimme rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Kun olimme syöneet eväämme, alkoi tihkua. Pian sade yltyi täyteen raivoonsa. Pyöräillessämme kiiren vilkkaa pois kastuimme aivan läpikotaisin. Likomärkinä astuimme sisään (sen jälkeen, kun pyörän jalkaimeen tarttuneet kengännauhani oli irroitettu!) sateensuojaan Honkapirttiin. Siellä joimme kuumaa teetä ja itseltämme vielä jäänyttä kahvia. Loppumatka sujuikin sitten auringonpaisteessa - kotiin tullessamme olimme jo kuivia.
Kotoa suunnistimme heti uimahallille. Rakkaalle se oli ensi visiitti tähän instituutioon: saunaparlamenttikeskustelut hämmästyttivät häntä...
Olin Pride-viikolla keskiviikosta lauantaihin Helsingissä. Kävin ravintola Kaisaniemessä, osallistuin sateenkaarimessuun sekä ristinkantajana että esirukousten lukijana parini V:n kanssa l a u d a t e D o m i n u m! ja Pride-kulkueeseen, jossa - VIHDOINKIN - sain kantaa ristiä Malkus-ryhmän edessä.
Puistojuhlaan en enää jäänyt, vaan poistuin - käytyäni Malkuksen teltassa - kohti asemapaikkaani ja sieltä junalla Aboaan.
Tänään rakkaan kanssa piqueniquelle.