Omnium fidelium

Idag reser jag till Helsingfors. Där väntar både Pride-veckan och lite arkivarbete. Underbart är att jag inte reser ensam.

Underbar och kärleksfull midsommar!
Ihanaa ja rakkaudentäyteistä Juhannusta!

Emerituspiispa Erik Vikström kirjoitti Kyrkpressenissä 11.6.2009 s. 13 omasta henkilökohtaisesta teologisesta pohdiskelustaan rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta.
Argumentaatio on minun lyhentämänäni seuraava.

Kyse on ennen kaikkea luomisesta ja laista. Luomisen kertomus antaa meille ensisijaisen järjestyksen. Tällainen on mies ja nainen. Kyseinen järjestys on elämän, suvunjatkamisen ja hyvinvoinnin takia olemassa. Näillä ensisijaisilla järjestyksillä on pysyvä luonne.
Näin myös avioliitto. Jeesus mainitsee avioliiton olleen "alun perin" (Matt. 19:8). Homoseksuaalisen yhteiselämän - kuten avioliiton - osalta sekä Paavali että Mooseksen laki lähtevät ensisijaisesta järjestyksestä.
Laki tuli myöhemmin syntiinlankeemuksen takia. Sen alaiset järjestykset ovat toissijaisia järjestyksiä. Tosin niissä näkyy myös ensisijaisten järjestysten elementtejä. Toissijaiseen järjestykseen kuuluu uskonnon ja yhteiskuntaelämän järjestäminen. Toissijainen tarkoittaa sitä, että sen ei tarvitse olla vallitseva sellaisena aina, vaan se voi saada uusia muotoja uusissa olosuhteissa.
Erilaisia kehityslinjoja voi syntyä, jotka joko vahvistavat ensisijaisia tai toissijaisia elementtejä laissa. (Toissijaisia voi olla esim. patriarkaaliset yhteiskuntamuodot.) Ensisijaiset järjestykset - siis ne, jotka pohjautuvat luomiseen - voivat kehittyä ja vahvistua - ennen kaikkea nyt evankeliumin kautta.
Silloin kyse on yhdenvertaisuudesta - "yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen." (Gal. 3:28) [Lainaus minulta täydellisemmässä muodossa.] - ja vapaudesta. Kun Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ystävikseen Joh. 13:34; 15,15), hän vahvistaa näin ensisijaisesti annettua; rakkauskäsky on käsky, joka on ollut alusta alkaen (I Joh. 2:7).
Homoseksuaalisen elämäntyylin kohdalla emme löydä itse kirjoituksesta mitään liikettä pois toissijaisesta laista kohti ensisijaista evankeliumia. Tällä kohdalla kirjoitus vartioi ensisijaista järjestystä eikä koskaan muuta perusasennettaan kohti jotain toissijaista ja toisenlaista. Sensijaan homoseksuaalien kuolemantuomiot ja kaikenlaiset vainoamiset ovat erityisen toissijaisia, jotka kirjoitus hylkää evankeliumin ottaessa johdon.
Evankeliumi vie meidät takaisin ensisijaisen järjestyksen vapauteen, yhdenvertaisuuteen ja iloon. Vaikka emme aloita homoseksuaalisten uskonsisarustemme rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista, olemme aina ja kaikkia kohtaan kutsuttuja suureen rakkauteen ja paljoon ystävyyteen puhtaudessa ja totuudessa.

E. Vikström lähtee mielestäni oikein pohtimaan kysymystä ennen kaikkea luomisjärjestyksen kysymyksenä. Siinä on minusta kyse rakkaudesta ja hengestä. Ei siis laista eikä sen kirjaimesta. Kyse ei ole miehen ja naisen kohdalla siitä, että heidät on sidottu tiettyihin suhteisiin. Suhteet saavat arvonsa käytön mukaan. "Kaikki on minulle luvallista - mutta kaikki ei ole minulle hyödyllistä. Kaikki on minulle luvallista - mutta en saa antaa minkään hallita minua." (I Kor. 6:12 ja jatko!)
Se, mikä oli "alun perin" ei ollut oikeastaan avioliitto. Se on esim. vasta hedelmällisyyden osalta syntiinlankeemuksen jälkeistä järjestystä. Tällaiseen järjestykseen kuuluu avioerokin, jota Jeesus käsittelee. Alun perin ei erottu. Avioliitto miehen ja naisen liittona on vain yksi toteutuksen muoto.
Kun E. Vikström pohtii galatalaiskirjeen kohtaa, hän ilmeisesti ei näe sen estävän kaikkea erottelua. Kyseessähän on esimerkkilista. Yhtä hyvin listassa voisi lukea "ei homoa, ei heteroa". Tämä seikka tuokin esille yhden Vikströmin argumentaation luonteista: hän pitää luomista jo täysin annettuna ja näin kirjoituksen kirjainta määrittelijänä ja määriteltävänä. Itse näkisin hengen vapauden - totuudessa ja rakentavuudessa! - olevan tulkintaperiaattena sovelias. Lainalainen pohdinta jättää huomioimatta meidän jokaisen uskon Jeesukseen Kristukseen, joka on Vapahtajamme. Tarkoitan, että lain pohdinta on turhaa, kuten kristityn vapaus yllä olevassa korinttolaiskirjeen sitaatissa osoittaa. Rekisteröity parisuhde tuottaa hyviä hedelmiä kuten usko. Jos homoseksuaalisuus on osa luomista, niin se ei voi olla pelkästään osa lainalaista järjestystä. Tällaisen väittäminen olisi sekä luomista rajoittavaa että Luojan rakkauden sivuuttamista.

Makaan lähinnä sängylläni ja olen tänään kuunnellut Debussyn "Pelléas et Mélisande -oopperan. Ei kuitenkaan yksin.

Minua on hoidettu kuusi päivää aivan kotonani. Muutenkin "hoitajani" on ollut ja ON aivan ihana!

Kiitos Kaikkivaltiaalle Hänen hyvästä ennaltamääräämisestään!

Miten voivatkaan päivät olla erilaisia! Toki tänäänkin aurinkoa, lämpöä ja iloista mieltä - aluksi. Nyt makaan kuitenkin sängyssäni jalka koholla. Pohkeessa on revähdys ja joudun käyttämään kainalosauvoja.

Ambulanssi haki minut. Hyvää hoitoa sain, myöskin hyvää apua ystäviltäni.

Eilen olimme S:n kanssa pyöräretkellä Ruissalossa. Kuin unelma oli pyöräillä läpi lehtimetsän. Kohteenamme oli Kasvitieteellinen puutarha. Siellä asetuimme istumaan pienen lammen ääreen. Lammen reunalla oli huvimaja ja lammessa uiskenteli pari sorsaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta - luimme lehteä ja söimme eväitämme. Nauroimme hassuille uutisille. Naakka uteliaana seurasi meitä. Aika pysähtyi.
Kävelimme lammen takaiselle niitylle ja tutkimme siellä olevia erikoisia puulajeja. Samaan aikaan lehtemme levisi ympäri niittyä - juoksimme lehden osia kiinni.

Mehiläisten hoitaja kävi keräämässä uuden hunajan. Kauempana näkyi suurehko joukko esittelykierroksella olevia ihmisiä - pian he hävisivät kauemmille niityille. Kahvin piristäminä ja vahvistamina hyppäsimme pyöriemme selkään ja viiletimme kohti ystäviämme keskustassa.

Tänään olen ollut lähes koko päivän ulkona. Kaunis ilma houkutteli ja mukava kävelyseura. Näin paljon uusia alueita Turun länsipuolelta. Kävimme aina Raision rajalla asti.
Toissapäivänä olin Kupittaan ruohokentällä. Siellä tein sitä, mitä Isossa Britanniassa keksittiin rahvaan kurissapitämiseksi. Hämmästytän itseäni - eikä ainoastaan tulosten suhteen. Sanan levittyä tästä on hämmennys ollut todella suurta.

Hyvässä sanomassa Luukaksen mukaan, 20. luvussa:
"(tässä tulisi bloggauksessani näkyä kreikankielinen alkuteksti, translitteraatio: ...tou aioonos toutou gamousin kai ekgamiskontai
tou aioonos ekeinou ... oute gamousin oute ekgamiskontai,
oute gar apothanein eti dunantai isaggeloi
)"

Käännös: "...Tässä olemassaolon aikavälissä avioidutaan ja annetaan avioon,
toisessa olemassaolon aikavälissä ... eivät avioidu eivätkä anneta avioon
ja lisäksi eivät kuole, (sillä) menevät sanansaattajista..."

Tätä tekstiä on tulkittu niin, että sukupuolien välinen ero katoaa.
Onko niin, että avio (aviot) pysyy voimassa vai niin, että sitä ei enää ole? Tekstin perusteella näyttäisi olevan niin, että (ylösnousemuksesta) alkaa toinen aika (ja sen myötä toinen tapa).
Kysymys ei ole tärkeä. Herramme siirtyykin käsittelemään kuolemattomuutta. Kuolemattomuuden yksi seuraus on, että ei t a r v i t s e tässä mielessä olla jälkeläisiä.
Jeesuksen vastauksessa saddukeuksille (niinkuin tässä on kyse) on huomioitu kokonaisuus, jossa toisessa ajassa, kuolemattomuudessa, avioitumisella ei ole merkitystä. Kyse ei ole siitä, onko naisen mentävä uusiin naimisiin ja näin saatava jälkeläinen, vaan siitä, että ylösnousemus johtaa kuolemattomuuteen.
Kysymys koski avion kautta tehtyä liittoa. Nyt liitto on Jumalan kanssa. Jeesus ei myöskään rajaa mitenkään ylösnousemusta avion mukaan.
Jeesus ei käsittele ylösnousemukseen arvollisia mitenkään aviomiehinä eikä aviovaimoina. Hän ei myöskään ryhdy pohtimaan jälkeläisten saannin merkitystä.
Jos keskittyy sukupuoleen ja sen merkitykseen tässä tekstissä, niin keskittyy epäolennaiseen ja ei-tärkeään.
Jeesuksen ei ole tarkoitus antaa tässä sukupuolille erityistä merkitystä.

Minulla oli tänä aamuna kauhea suonenveto jalassa ja toinen pohkeeni on edelleen kipeä. Saattaa johtua ylirasituksesta. Olin nimittäin Helsingin matkallani (to-la) käymässä Pornaisissa, jossa halusin kuvata Rönnvikin huvilan. Siellä kuoli isoisotätini v. 1931. Jouduin kävelemään (tai sain kävellä) useita kilometrejä. Kohde tuli kuitenkin kuvatuksi, joten olen tyytyväinen tässä suhteessa.
Eilen tulin kotiin niin, että ennätin iltamessuun tuomiokirkkoon.
Jouduin jättämään uuden tietokoneeni Helsinkiin huoltoon, sillä se oli mennyt aivan solmuun. Tämän takia kuljin illalla S:n ja kodin väliä (selvittääkseni uudelleenasennusta). Lopulta kuitenkin istuin turvallisesti kaakaon ja myöhemmin Fanta-lasilliseni ääressä S:ssa kuuntelemassa ja katsomassa euroviisuja - sikäli mikäli siltä valtavalta meteliltä jotain kuuli. Olihan tuo show! Arvasin jo etukäteen Norjan voittavan - äänestin omaa suosikkiani Islantia, joka sijoittuikin toiseksi. Mukavinta oli saada olla tuttujen kanssa yhdessä. Ensi vuonna toivottavasti jälleen!

Kiitän H:a, M:a, P:ä ja T:ta.

Tänään ylistys- ja kiitosjumalanpalvelus 43 vuoden johdosta!