Kävin katsomassa Lars von Trierin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan: "Antichrist". Se oli kieltämättä yllättävä.
Minulle ihmisen oman järjen kyky vapauttaa ihminen ei ole mahdollista ja pohdinkin nyt, onko von Trierin ajatus juuri tämä Antikristuksesta. Elokuva päättyi jonkinlaiseen kristuksenkaltaiseen katharsikseen epätoivosta vapautumisessa ja sen valtavaan vetovoimaan. Kyseessä oli kuitenkin ihmisen itsensä omassa elämässään tekemä pahuuden voittaminen. Se on mahdollista ja voi lähestyä jumalallista. Ongelmalliseksi suhtautuminen muuttunee silloin, kun ihminen vajavuuksineen ja heikkouksineen muuttuu kaiken mitaksi ja suorastaan palvonnan kohteeksi.
P.S. Nu har jag - efter att för flera år tillbaks lämnat läsandet ofullbordat trots älskade mamans försäkringar - kommit till slutet av boken "Onkel Toms stuga".
