Kaikki valta on viime kädessä Jumalan suomaa. Näin kuninkaatkin hallitsevat Jumalan armosta. Heitä vastaan kapinoiminen on samalla vallan esikuvan - Jumalan valtaa - vastaan kapinoimista. Jumalan valta ikäänkuin peilautuu meille esivallassamme.
Meidän tulee luottaa Jumalan ohjaukseen esivaltamme suhteen. Hyvä esivalta on siunaus, josta voimme kiittää Jumalaa.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
19 kommenttia
Rokkihomo
1.9.2009 21:47
Ei.
Olli Stålström
2.9.2009 13:05
Tuo on äärikonservatiivinen näkemys. Johtaa pahimmillaan vallan nöyristelyyn ja fasismiin.
Minua kannusti vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa sikäläinen filosofi John Locken ajatukset, joiden mukaan jopa uskontoon perustuvassa hallintojärjestelmässä kansalaisilla on oikeus nousta hallitsijaa vastaan ja jopa syrjäyttää tämä, jos hallitsija osoittautuu tyranniksi.
Tässä on yksi nykyaikaisen (porvarilisen) parlamentaarisen demokratian lähtokohtia. Se oikeuttaa kansalaistottelemattomuuden.
Rokkihomo
2.9.2009 16:15
Ko. näkemys oli äärikonservatiivinen eli käsittämättömän vanhoillinen jo melkein kaksisataa vuotta sitten "ruhtinas Keskiyön" johtamassa tanssivassa konferenssissa.
_Edes_ myöhempien aikojen Frankkivaltakunnan julkiselle nojatuolille ulkopuolisten avulla takaisin autettu karamellidynasia ei tohtinut luottaa moiseen.
Ja hyvä niin.
Kuten "Martin" tietääkin.
mopsi22
2.9.2009 23:47
rokkarin ensireaktio, tai -kommentti: olen samaa mieltä. Ei.
Miksi esivalta pitäisi yhdistää jumalaan? Mielestäni jumaluus ja jumalallisuus ovat jotain paljon muuta kuin esivaltaa. Mielestäni millekään maalliselle ei voida antaa asemaa jumalan esikuvana. Ei vain voi.
martin
6.9.2009 13:32
Mopsi22 Toki Jumala on paljon muuta ja ensisijaisesti muuta kuin esivaltaa, mutta Hän on myös sitä. Mikään erityinen esivalta ei tietenkään sinällään ole Jumalasta heijastuvaa esivaltaa, vaan esivalta sinänsä eri kuvissaan on heijastumaa Jumalan esivallasta.
martin
6.9.2009 13:34
Rokkihomo: Jumala ohjaakin historiaa vääjäämättömästi. Tuleeko Jumalaan luottaa?
Rokkihomo
7.9.2009 00:26
JOS asiassa on vaihtoehtoja, ja jos historia olisi ikään kuin luottamuksen kannalta curriculum vitae, niin:
Hyvinkin vaikea on luottaa.
Aboa
16.9.2009 13:03
Helppohan näitä vaateita on huudella kohtuullisen demokraattisessa Suomessa, mutta täytyykö muidenkin valtioiden ihmisten tyytyä (Jumalan asettamaan) esivaltaan? Että suu kiinni sinä valkovenäläinen, uzbekki, tiibetiläinen. Hiljaa, sinä puolalainen homo ja iranin kurdi ja tyydy siihen, mitä Herra antoi.
Rokkihomo
16.9.2009 15:34
Niin.
Rokkihomo
22.9.2009 18:10
Niin?
martin
22.9.2009 22:33
Minulle ei tässä asiassa ole Suomea saatikka Puolaa tai Irania. Luotan Jumalan ohjaukseen koko maailmanhistorian kulusta. Hänen keinonsa ovat rajattomat - niihin toki kuuluu ihmisetkin. Kaikki on Jumalan antamaa. Mitä tulee pahuuteen, joka on ihmisten aiheuttamaa - sen korjaa vain hyvällä. Pahaan ei tule suostua. Näin hyvä saa voiton.
Ajattelen hallintoa vuorovaikutuksena. Siihen voi siis yrittää vaikuttaa. Näinhän me teemme Jumalankin kohdalla - vastaamme Hänelle. Vastauksemme on vapaa. Mikäli luotamme Jumalaan, niin pahan v a l t a hiipuu, häviää, katoaa, muuttuu tyhjäksi.
martin
22.9.2009 22:57
Ei Jumala aseta esivaltaamme. Se vain on esivaltamme, koska Jumala sallii sen olevan - omista meille salatuistakin syistä.
Rokkihomo
23.9.2009 01:45
Entä kapina, jos asiat ovat kovin huonosti? Kapina!
martin
23.9.2009 20:34
Aktiivinen aseellinen kapina ei voi olla hyvä. Ainoastaan hyvä saa aikaan hyvää.
Rokkihomo
24.9.2009 02:07
Niin se on. Vetäydyn barrikadeilta ja totean että passiivinen kapina joka ei johda mihinkään paitsi kahviloissa tapahtuneeseen ja tapahtuvaan mutinaan on sittenkin se itsellekin tutumpi ja paremmaksi koettu juttu.
Paitsi jos epäoikeudenmukaisuus käy sietämättömäksi.
martin
24.9.2009 09:37
Niin ... en kannata mutinaa, vaan täydellistä kieltäytymistä pahan toteuttamisessa.
(Syökäämme edelleenkin leivoksia!...)
Jusa
5.10.2009 12:48
Paha on ihmisen mielessä ja pahan toteuttamista on vaikeaa välttää.. En kuitenkaan aina uskaltaisi ruveta marttyyriksi, jos jollakin tavalla voin puolustaa oikeuksiani/toisten oikeuksia.. ja miten pitkälle menisin? En ole Stefanus.
martin
5.10.2009 13:03
Paha on meissä kaikissa ja voimme olla aina toteuttamassa pahaa. Olen yllä käsitellyt ulkoista toimintaa ja sitä kuinka kristittynä meidän t u l i s i toimia, Pyhän Hengen ohjauksessa ja näin muuttuneessa hengessämme.
Ei ainoa tie aina ole ollenkaan marttyyriuden tie. Uskoisin, että se monelle kristitylle on hyvin pelottava mahdollisuus. Toisaalta, mitä hyödyttää pelätä, jos silloin menettää elämän, ikuisen sellaisen.
Jusa
5.10.2009 21:35
Niin kristityn tie on kivinen... ja täällä maailma on meissäkin lihallisessa muodossa.. kyllä se hengellinen minä pyrkii hyvään, mutta vanha "aatu" välillä kiusaa :) vai :/