Kristitty ei voi olla sananmukaisesti Kristukseen uskova, jos hän ei ole voideltu krisma-öljyllä. Näin kirjoitti Jerusalemin patriarkka Kyrillos 300-luvulla.
Krisma itse on öljyä, joka on parfymoitu. Krisma jaetaan kolmea eri tarkoitusta varten: katekumenaatteja (eli "rippikoululaisia") varten on oma, viimeistä voitelua varten oma ja krismamessua varten oma krismansa, jota säilytetään erillisissä krismariumeissa. Kaksi ensinmainittua siunataan ja viimeisen konsekroi eli pyhittää piispa voitelemista varten.
Krismavoitelu vastaa Pyhän Hengen antamaa puhtautta. Olemme siinä Kristuksen kuvia, "Kristuksia" Jeesuksen mukaan, kun hän sai Pyhän Hengen Jordanin virralla. Vanhassa testamentissa Jesaja sanoillaan ennustaa tätä: Jumalan henki on päälläni, koska Hän on voidellut minut. Jeesuksen voitelu tapahtui Pyhällä Hengellä - kuten myös Pietari kirjoittaa. Näin me hänen mukaisesti.
Öljy on armo aivan kuin leipä ehtoollisessa on Kristuksen ruumis. Öljy ei siis ole pelkkää tavallista öljyä.
Öljyä voidellaan otsalle, jotta vapautuisimme perisyntimme häpeästä, sitten korville, jotta aina kuulisimme taivaallisista "Se jolla on korvat, kuulkoon", sitten sieraimille, jotta olisimme Jumalalle ihana
tuoksu Kristuksessa, ja lopuksi rinnalle oikeudenmukaisuuden panssariksi.
(Valitettavasti luterilainen kirkko ei yleisesti voitele jäseniään.)
Kuninkaat voideltiin näin ja se antoi heille varustuksen vihollista vastaan. Näin se suojelee sekä ruumista että sielua.
Otin tämän esimerkiksi siitä, että maailmamme koostuu monesta tekijästä, joiden keskus ON Kristus. Ilman Kristuksen tunnustamista ei voi täysin ymmärtää maailmanhistoriaa, ei voi täysin tulkita lähteitä eikä edes tunnistaa yhteenkuuluvia asioita. Ei ole historiaa ilman Kristusta. Kristus avaa ymmärryksen, poistaa esteet tunnistamiselta (Hän on maailman valo), antaa olennaisen ja ennenkaikkea suojaa väärinkäytöltä.
Aina silloin, kun tunnustamme Hänet.
6 kommenttia
pva1
28.3.2013 16:36
Mielenkiintoista. On aivan totta, että maailmanhistoriaa ei voi ymmärtää tietämättä Kristuksesta ja kristinuskosta tarpeeksi (minä en esimerkiksi väitä ymmärtäväni). Mutta miksi täytyisi tunnustaa? Entä muuttuuko uskomisen laatu ja olennainen sisältö tietomäärän kasvaessa?
martin
28.3.2013 23:17
Otat, pva!, esille olennaisen ja vaikean kysymyksen. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että edes Kristuksen kohtalaiseen ymmärtämiseen vaaditaan uskoa. Ilman uskoa jää Jeesuksen henkilö ja toiminta vain pintapuoliseksi. Jeesus on kuitenkin ennenkaikkea inkarnoitunut ja sitten ylösnoussut Jumala, joka on vaikuttanut ratkaisevasti maailmanhistoriaan. Kun Hän kehottaa kääntymään, niin se tarkoittaa sananmukaisesti täysin vastakkaiseen suuntaan kääntymistä, katsomista ja kulkemista. Näin maailma näyttäytyy aivan erilaisena, oikeassa valossa (usko sanoo näin). Tietysti on selvää, että sanon uskossa näin. Muulla tavoin en voisi sanoa. Uskomisen laatu ja olennainen sisältö muovautuu meillä tietomäärän lisääntyessä. Sekä tutkija että uskova siirtyvät syvemmälle (hermeneuttisesti) ajan kuluessa. Sama koskee koko historiaa. Tiedosta (uskossa ilmoituksesta) tulee uskon asia ja sitä on perimmäisessä muodossaan Jumalan maailma.
martin
28.3.2013 23:34
Tästä katselukulmasta toisin ajatteleva ei ajattele totuudenmukaisesti vaan valheellisesti. Tarkennuksena haluan sanoa, että se ei tarkoita historian monimutkaisilla suhteilla olevan erilaisia näkökulmia ja tulkintoja. Sen sijaan se tarkoittaa kieltäjällä tutkimuksen perustan ja suunnan yleistä valheellisuutta.
oscari
29.3.2013 14:20
Otate esille todella mielenkiintoisen kysymyksen, eli : "Être historien, c'est quoi?"
Its eolen jonkilaisen vastauksen löytänyt ranskalaisen annalistihistorioitija MARC BLOCHin teoksestä Hisotian puolustus, joka muuten on saatavilla myös suomeksi. Kannattaa lukea, siinä on juuri tuon kysymyksen mukaista pohdintaa.
oscari
29.3.2013 14:24
Kirjoitat myös: "Kuninkaat voideltiin näin ja se antoi heille varustuksen vihollista vastaan. Näin se suojelee sekä ruumista että sielua."
Pääsääntöisesti Ranskan kuninkailla, mutta myös vähemmässä määrin ja laimeampana Englannnin kunikailla oli määrättyjä tauteja parantava kosketus. Marc Bloch kirjoittu vuonna 1924 todella kattavan teoksen aiheesta nimellä Les rois thaumaturges.
Miksi Elisabeth II, eli Englannin kuningatar käyttää aina käsineitä kun tervehtii kansaa ja yleensä muita ihmisiä? Siksi että tuo parantava voima ei eiheuttaisi mitään ongelmia terveille ihmisille. Kuningas koskettaa ja Jumala parantaa, oli tuon tapahtuman deviisi.
martin
1.4.2013 01:57
Olen perehtynyt annalisteihin ja juuri erityisesti Blochiin. Minulle on itselleni ollut aina tärkeää historiantutkimuksen teoria (Saksassa kutsutaan Geschichtstheorie), joka ei siis täysin vastaa historianfilosofiaa. Olen toki lukenut esim. Collingwoodia, Dantoa ja Whitea (erittäin suositeltava trooppeineen), mutta en paljasta suosikkiani (joka ei ole mikään näistä kolmesta).
Olisin oscari kiinnostunut kuulemaan tarkemmin löytämästäsi vastauksesta.