(Nuoren) opettajan varaventtiili

Loman viimeinen viikonloppu alkamassa. Tarkoitus olisi viettää mökillä aikaa lauantaihin asti ja illalla palata Turkuun.

Viimeisin myrskytuuli oli hämmästykseksemme katkaissut kaksi puuta mökin pihasta, hontelon raidan ja komean vanhan tuomen. Se raita ei minua haitannut, sillä olisin muutenkin tahtonut laittaa sen kappaleiksi, mutta ison tuomen menetys on vähän kurjaa. Ja kun lisäksi innostus runkojen pillkomisesta ei oikein innosta, en kovinkaan iloisena odota ensi viikolle luvattua myrskyä. Pihassamme kasvaa kaksi ikivanhaa ja jättikokoista koivua sekä yksi suunnaton kuusi. Jos niistä mikä tahansa saa päähänsä antaa periksi, menevät torppamme katto ja piiput siinä samassa.

Turussa olisi kaupunginosamme pihamarkkinapäivä sunnuntaina (http://www.portsa.fi/fi/tapahtumakalenteri/53), joten siksi ajamme Turkuun jo lauantai-iltana, jotta saamme aamuksi oman pöytämme valmiiksi. Tarkoitus olisi myydä tarpeettomaksi jääneitä tavaroita, kasvien taimia sekä kenties kinkku- ja kalavoileipiä. Uhkasipa pupu leipoa pullaakin. Tervetuloa tutustumaan Turun Port Arthuriin!

Tänään pupu lähti ystävänsä kanssa Jyväskylän liepeille kasvitarhakierrokselle, ja ensi kerran tänä kesänä nukuimme eri osoitteissa. Minä kun olin saapunut Turkuun mennäkseni baariin ystävieni kanssa kerrankin tälle kesälle. Ilta meni mukavasti Apteekin terassilla ja sateen alkaessa siirryimme korttelin verran itse Apteekkiin. (Missä oli Rokkihomo, kysyn vaan..) Sateen yltyessä jatkoimme paikalliseen räkäläyökerho Forteen, mutta koko joukosta minä en päässyt sisään. Olin iloinen.

Noin seitsemän vuotta sitten kärsittyäni Forten kellarissa ja kiskottuani kenkiäni sen tahmeasta kokolattiamatosta sain poislähtiessäni idean. Kipaisin lähimmälle pankkiautomaatille, nostin sieltä joltisen summan rahaa, vein sen puolitutulle portsarille yökerhon ovelle ja vannotin häntä, etten enää koskaan pääsisi sisään tähän paikkaan, missä minulla ei koskaan ole kivaa.

Ja jo seitsemän vuotta itse hankittu porttikielto on pitänyt. Tuttu ovimikko on lähtenyt jo aikaa sitten, mutta kertaakaan en ole päässyt baariin sisälle. Tänäänkin, pulskempana harmaampana, täysin tuntematon portieeri tuli jonossa viereeni ja kysyi vaimeasti, lähdenkö suosiolla kotiini, vai pitääkö minut porukalla poistaa jonosta. Voimaa ja miehiä kuulemma riittäisi.

Olen iloinen siitä, että olen saanut rahoilleni vastinetta. Milleköhän terroristilistalle olen joutunut..?

Minulta venähtivät kesällä nilkan nivelsiteet, pupun kaularangan välilevyt pulpahtelivat paikaltaan heinäkuussa ja nyt on koirun vuoro sairastaa. Se vaan makaa korissaan ja on liian heikko kävelläkseen. Kun sen ottaa syliin, se uikuttaa. Eläinlääkäreille ei saanut aikoja päiväksi, mutta pupu odotti iltaan jä lähti luontokappaleen kanssa yöpäivystykseen.

Huomenna pitäisi lähteä ajamaan kohti pohjoista. Varasin juuri hotellihuoneen Vaasasta. Sen enempää koira kuin sen isännätkään eivät aio ajaa yhtä soittoa liki yhdeksääsataa kilometriä.

Pupu on ollut jo kuukauden aika tavalla kipeä. Vaiva tuli aivan yllättäen niin, että aamulla herätessä hän kertoi, että sattuu. Magneettikuvissa on oltu ja nyt odotetaan lääkärin lausuntoa.

Koska on ollut järkyttävän kuuma ja koska pupu ei saa nostaa oikein mitään, ei torpalla ole tapahtunut oikein mitään. Kumpikin näyttää viihtyvän hyvin paikallaan kirjaa lukien. Ei olisi uskonut, että minäkin osaan ihan vain maata, mutta jessus että se tuntuu hyvältä!

Ensi viikolla pitäisi lähteä ajamaan kohti Koillismaata. Kummallakaan meistä ei oikein huvittaisi lähteä, mutta pakko kai se on. Ei niitä vanhempiansa niin usein näe, että oikein tahtoisi olla kesällä käymättä. Kuitenkin ajatus autoilusta koko helteisen kotimaan läpi ei oikein kiinnostaisi. Tänä vuonna ajateltiin ajaa itärajaa ylös ja tulla länsirannikkoa alas. Pitäisi vielä katsoa, mitä mukavaa nähtävää matkan varrella olisi. Ehdotuksia?

Näköalat ylhäältä olivat uskomattomat.

Vaikken kirkkoihin kuulukaan, on sinänsä sääli, että nämä vanhat luostarit hiljalleen autioituvat.

Meteoran luostarialue oli uskomaton paikka. Eniten hämmästytti, kuinka nämä rakennukset on aikoinaan saatu tehtyä.

Suosittelen käymistä maailmanperintölistalle päässeessä Butrintin kaupungissa. Hienosti säilyneitä raunioita sekä kreikkalaiselta, roomalaiselta että bysanttilaiselta kaudelta.

Paikallisen lossin vaijeri ei ehkä täyttäisi suomalaisia turvallisuusnormeja.

Ulkomaista pääomaa virtasi ovensa avanneeseen maahan, mutta työn jälki ei aina ollut kummoista.