(Nuoren) opettajan varaventtiili

Haisteltuaan koko pitkän päivän syksyn tuoksuja ja äristyään varoittavasti pariinkin myyränkoloon koira päätti ottaa loppupäivän rennosti.

Naapurin pariskunta ei vielä ehtinyt aloittaa omaa remonttiaan, joten lainasimme heidän avaimiaan ja kävimme katsomassa, miltä sisällä näyttää.

Kiva mökki! Toki aika pieni, sillä siinä on vain yksi kamari ja tupa, mutta tarkoituksena on rakentaa avovintille toinen kamari. Ja tuvan nurkassa on sellainen leivinuuni, että minun alkoi käydä tosi paljon kateeksi!

Kuva ei ole paras mahdollinen, sillä siinä eivät näy piharakennukset, joita paikassa riittää. Ne on ryhmitelty talon ympärille niin, että keskelle jää suojaisa sisäpiha.

Viikonloppu meni.

Kesällä joskus ostimme halvalla vanhan senkin, jalattoman ja miranol-pintaisen. Koko kesän ja alkusyksyn se on uskollisesti istunut eteisen naulakon alla ja odottanut, että joku jaksaisi kaapia sen puhtaaksi. Vaan kun oli kiire.

Tänä viikonloppuna se vihdoin ja viimein tapahtui. Kun pupu istutti kasvimaalle talvivalkosipulia, minä sudin maalinpoistoainetta ja kihnutin senkin puhtaaksi. Valkoisen maalikerroksen alla oli toinen, ilmeisesti alkuperäinen siniharmaa maali, jota ovipeilien kohdasta oli hiukan ootrattukin. Valitettavasti sitä kerrosta ei voinut pelastaa, koska miranol oli tarttunut siihen niin voimakkaasti.

Koristelistojen rapsuttaminen oli järjettömän hidasta hommaa, mutta valmista tuli, vihdoin!

Tein sen Transtukipisteen testin, jonka linkin joku oli laittanut keskustelusivuille. Vastaus hämmensi hieman...

Tässä tulos.

----------------

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,
SINÄ ET OLE SUKUPUOLISESTI MITÄÄN JA KUITENKIN KAIKKEA ...

Olet sukupuolisesti lahjakas ihmelapsi! Feminiinisyytesi ja maskuliinisuutesi ovat absoluuttisessa tasapainossa. Et ole enempää maskuliini kuin feminiini, etkä vähempää maskuliini kuin feminiini. Olet ja et ole sekä mies että nainen. Olet ja et ole androgyyni sukupuolishoppailija sekä sukupuolineutraali sukupuolipihtailija, sukupuolesta vetäytyjä. Muut ihmiset voivat kokea sinut yhtä hyvin naisena, miehenä, androgyyninä kuin neutrinakin.

Olet joko löytänyt sukupuolisen harmonian ja tasapainon tai sitten koet suurta ristivetoa moneen eri suuntaan - ehkäpä olet jopa yhtä aikaa sukupuolisessa ristiriidassa ja tasapainossa. Sinussa on paljon sukupuolisia mahdollisuuksia.

Naisellisuuspisteesi: 0
Miehekkyyspisteesi: 0

----------------

Pitäisikö velvollisuudentunnosta omaa sukupuoltaan kohtaan hankkia edes yksi miehekkyyspiste...?

Kokeilkaa itse osoitteessa http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ttp0902.php

Välitunnilla näin, kuinka rakkaus syntyi.

He seisoivat vastakkain, kasiluokkalainen tyttö ja ysin poika; rupattelivat ja nauroivat toistensa vitseille. Hetki hetkeltä he siirtyivät lähemmäs toisiaan, vaikka en usko heidän itse huomanneen sitä. Juttua riitti vain hetken, ja yhtäkkiä kumpikaan ei enää keksinyt mitään sanottavaa.

Sitten, aivan yllättäen, poika kietoi kätensä tytön ympäri. Hartioille tosin, koska vyötärö olisi ollut liian rohkeaa. Hän häkeltyi itsekin uskaltamistaan ja tarkkaili, oliko valinnut oikein. Tyttö hätkähti hieman; mietti ja katsoi tilanteen olevan hyvä. Hän sulki silmänsä ja laski päänsä pojan olkapäälle. Poika ummisti myös silmänsä ja silitti tytön hiuksia. Koko muu koulun piha katosi heidän maailmastaan.

Se oli kaunista. Siinä ei ollut mitään typerää, pateettista tai kornia. Se ei ollut ohjattua tai laskelmoitua, kuten amerikkalaisissa nuortensarjoissa. Se vain tapahtui. Tulin hyvin onnelliseksi heidän puolestaan. Ja samalla minä kadehdin heitä hiukan. Ajatelkaa, 14-vuotiaat!

Kuinka moni meistä oli löytänyt jonkun 14-vuotiaana? Tai 18? Tai 22? Nelitoistiaana minä ainakin olin Ainoa Maailmassa, ahdistunut pohjoissuomalainen teini, joka epätoivon vimmalla pongasi kaksoismerkityksiä pop-levyiltä. Ymmärtääkseni jossakin muualla oli olemassa elämää; siellä kaukana etelässä, missä elämäniloa ei nujerrettu uskonkappalein ja missä rock ei ollut syntiä. Ehkä joskus, ehkä siellä voisi elämä alkaa. Sitten kun peruskoulu olisi ohi. Ja lukio. Sittenkun. Lukuisia vuosia elämistä sittenkunissa.

Jospa mekin olisimme voineet aloittaa parisuhteiden harjoittelun jo teininä! Opetella yhdessäolon aakkosia; rakastua, luottaa, pettyä jo varhain. Vaan ei. Vaikuttaa siltä, että meikäläisten seurustelu alkaa pääsääntöisesti vasta jatko-opintovaiheessa. Hetskut ovat ainakin kuusi vuotta edellä..!

Jos olisi saanut esimakua jo aiemmin, olisivatko opintojen alkuvaiheiden typerät räpellykset jääneet välistä? Olisiko käynyt, etten olisikaan uskonut, kun ensimmäinen poikaystäväni, kusipää, kertoi että vähemmistöjen parisuhteissa tavataan olla avoimia, niin että tänään hän ei tule kotiin yöksi, vaan iskee tuon tuolla... Olisiko minulta jäänyt paitsi se kohtaus, johon silloin tällöin vieläkin palaan; talvinen Länsiväylä yli viisitoista vuotta sitten, missä juoksen siltaa pitkin karkuun, ja hullu, ikänsä valehdellut Tullilaboratorion tyyppi, onneton runkkari ohjaa autonsa jalkakäytävälle ja yrittää ajaa päälle.

Olisinko osannut olla luottamatta niihin luusereihin, joihin silloin retkahdin? Olisinko osannut sanoa 'ei'? Olisinko oppinut aiemmin vetämään rajat itseni ympärille ja kertonut, mistä minä alan. Että minun ylitseni ei kävellä, minun sydämeeni ei pyyhitä jalkoja kuin mattoon. Olisivatko väliin jääneet ne tyypit, joille piti olla isä ja äiti. Rahakukkaro rajojenasettaja taskujentarkastaja hengityksenhaistelija.

Vai tuliko minusta minä juuri sen takia? Saivatko nämä kaikki aikaan sen, että kaiken tämän pohjalta (tai kaikesta tästä huolimatta) minusta kasvoi läheisyyteen pystyvä ihminen, joka onnekseen on löytänyt rinnalleen miehen, jota arvostaa ja rakastaa?

Siinä kysymys.

Eilen tein ruokaa sekä kiehautin ja pakastin kasvimaalta kerättyjä tuotteita pakastimeen. Illalla pupu ihan ohimennessään huomautti t-paidastani, johon oli roiskahtanut keitinlientä.

Iskin takaisin samalla mitalla ja luin ääneen eilisen Hesarista kolumnin Mistä tietää että on tullut vanhaksi. Varoittavia esimerkkejä kirjoittajan mielestä olivat mm. aamutakin ja tohveleiden käyttö.

Pupu, puketuneena aamutakkiin ja tohveleihin, vetäisi herneet nenään, ja katsoimme Täydellisiä naisia täydellisen hiljaisuuden vallitessa...

Pyysin anteeksi ja rauha palasi taloon. Hiukan nauratti silti, mutta oli pakko hihittää vain sisäänpäin.

Hassua.

Vaikka lauantaina ei ollut muuta ohjelmaa kuin koulutusta yhdeksästä kolmeen, on olo aika väsynyt. Olenko ihan oikeasti tullut jo niin vanhaksi, että työviikosta palautumiseen tarvitsee ne viikonlopun kaksi vapaapäivää?

Koska koko päivä meni totaalisen haaskuun tyhjänpäiväisessä koulutuksessa ja koska torpallekaan ei tänään enää kannata lähteä, ollaan viikonloppu kotona. Pupu meni kaverinsa kanssa katsomaan elokuvaa Paholainen pukeutuu Pradaan, minä taas menen parin kaverin kanssa Apteekkiin ja ehkä illemmalla poiketaan jossakin toisessa baarissa.

Viimeksi on baareissa tullut kierrettyä joskus heinäkuussa. Osaankohan enää..?

Blogin kirjoittaminen on kivaa. Paitsi silloin, kun tutut alkavat löytää itseään tekstien hahmoista.

Yksi ihminen on järkyttävän närkästynyt siitä, että kerron hänestä ja hänen elämästään viitateen häneen nimellä Krapulainen ystävätär. Ja sitäpaitsi se, että hän olisi ollut hankkimassa meille hääpaikkaa, on skeidaa. Tulikohan tytölle mieleen, että ehkä en ole kirjoittanutkaan hänestä..?

Viime tiistaina tuli postikortti, jonka olivat lähettäneet Brysselistä se Vanhin ystävättäreni, jonka luona olimme kesällä, sekä luxenburgilainen Klassinen kaunotar. Tai ainakin luulen, että lähettäjinä olivat he, koska nimiä ei kortissa ollut.

Klassinen kaunotar kirjoitti kauniista muistoista nuoruusaikamme Pariisista; katukahvilan garconista, kahdesta uneliaasta pienestä koirasta ja Nôtre Damen vettäsyöksevistä kivihirviöistä (ajatelkaa, waltarimainen Pariisi on olemassa. Se täytyy vain kokea riittävän nuorena. Kahvila Mabillon on olemassa!). Minun tuli välittömästi ikävä aikaa, jolloin koki olevansa uusi ja erikoinen tässä maailmassa; aikaan, jolloin osasi elää niin, että opintotuellakin reissasi ja jolloin halpakin punaviini oli erinomaista, erinomaisten ystävien seurassa.

Mutta kortin loppupuolella oli viittaus, jota en ensin ymmärtänyt. Siinä oli pätkä tekstiä, jossa puhuttiin piittaamisesta ja pitämisestä. Yritin ottaa yhteyttä Vanhimpaan ystävättäreeni, mutta hän ei ollut puhelimen kantomatkan päässä.

Jotenkin sana 'piitata' jäi mieleeni. Päätin lukea omia bloggauksiani, ja löysin pätkän, jossa kerron, kuinka kaverini sanoi ystävänsä lukevan blogiani. Lisään vielä, että emme oikein koskaan ole pitäneet toisistamme. Ilmeisesti Klassisen kaunotar kokee viitatuksi itseensä. Päätelmääni en saa tarkistettua ennen kuin saan Vanhimman ystävättäreni kiinni.

Millä minä näitä viittausvirheitä korjaan? Pitääkö jokaiselle keksiä oma mörkönimi; viitata Olaviin Tampereelta ja Anna-Liisaan Keravalta, etteivät ystävät koe löytävänsä itseään teksteistäni? Ja miksi ihmiset tahtovat löytää itsensä näistä riipustuksistani?

Tässä siis katalogi henkilöistäni, joihin olen viitannut teksteissäni. Kuinka moni löytää itsensä?
Aboa
Pupu
Koira eli Ötökkä
Krapulainen ystävätär
Mahdollinen potentiaali poikaystäväkandidaattiehdokas
Exä
Pupun exä eli Kräämi
Vanhin ystävätär
Naapurin pariskunta
Äiti
Isä
Pupun sisko
Pupun nuorin isoveli
Isoäite, joka kuoli tammikuussa
Mukava matemaatikko
Nuorempi isosisko
Vanhempi isosisko
Vanhemman isosiskon Jouko Turkalta näyttävä poikaystävä
Hollantilaiset ystävä
Hollantilainen kääntäjä
Vanha armeijakaveri
Omakotihetero
Omakotiheteron vaimo
Veli
Veljen vaimo
Kummipoika
11-vuotias kummipoika
Emeritusprofessori
Fiftaritukkainen serkku
Fiftaritukkaisen serkun vaimo
Senhetkinen poikaystävä
Senhetkisen poikaystäväni uusi mies
Vääränlainen homo
Komea nainen
Komean naisen mies

Tänään on koulutuspäivä, joten torppareissu jää väliin. Sen sijaan kuuntelen kolmeen asti täysin turhia luennointeja Sisäisestä Osaamisesta ja Omien Rajojen Rikkomisesta.

Miten niillä konsulteilla voikaan olla aina samat sisällöt? Onko jossakin joku salainen koulutuskeskus, jossa innokkaille ja varmasti elämänkokemusta vailla oleville ihmisille opetetaan latteuksia?

Onko Ranneliikkeen lukijoissa konsultteja? Käsi ylös! >läps< Siinä sinulle. Hanki kunnon työpaikka!

Naapuripariskunta suunnittelee kaivon kaivattamista naapuritorpalle, koska heidänkin kaivonsa on kuiva. Meidän kaivo kuivi jo heinäkuun lopulla, ja kaikki saunavesikin on pitänyt tuoda jostakin muualta. Onneksi syyssateet alkoivat, niin että kattojen valumavedet helpottavat tilannetta. Toivottavasti sadetta riittää ja maa ei jäädy kovin pian. Muuten talvesta tulee turhan vaikea!

Naapurit toivovat, että myös me kaivauttaisimme uuden kaivon, sillä kaivinkonetyön ja kahden kaivon renkaiden kilpailuttaminen toisi synergiaa ja säästöä. Totta. Mutta kun pupulla on tilillään kaksikymppiä ja minulla kahdeksan, on turha edes haaveilla minkään järkevän - saati suloisen turhuuden hankkimisesta.