Harmaapartaisia höpinöitä

Kesäoloma on niin sanotusti lusittu tältä erää. Lomapäiviä on toki parin viikon edestä jäljellä, joten eiköhän ne tule ripoteltua sinne tänne, jotta seuraavaa neliviikkoista lomaa odotellessa ei tulisi ihan skitsoksi.

Ensi lomakaudella muuttuukin TESin mukainen lomapäivien kulutus - eli lauantait loman aikana eivät kuluta seuraavalla lomakaudella lomapäiviä. Vanha laskentasysteemi siis muuttuu...

Loma on ollut vaiherikas, monipuolinen ja ajoittain haasteellinenkin. Kaikki kolme ominaisuutta täyttyivät luvattuani loman aluksi ja lopuksi olla auttamassa ystäväni okt:n pihapiirin tehtävissä. Alkulomasta pilkoin puita (useamman kuution) ja loppulomasta osallistuin puuvajan rakentamiseen - pysyy se vasara vielä minunkin kädessäni. =D

Työpaikalla en ehtinyt olla kuin puoli päivää, niin jo on toimisto sekaisin - pistettiin avokonttorin layout kokonaan uusiksi.

Että tällaisin mielin takaisin "sorvin ääreen" ;)

Ai niin... tulihan tuota suhdestatusta vähän päivitettyä, kun kerran kosittiin, niin pakkohan se oli suostua. Ei tässä iässä kannata nuorille herroille sanoa ei. ;)

Ruotsalaisen Göthenborg aluksen kanuuna - aluksen ikähän on sitä luokkaa, että on hyvinkin mahdollista kyseisen aluksen vierailleen rannoilla aiemminkin, ei niin ystävällisissä merkeissä... :P

Tall Ship Racen "jälkimainigeissa" kaverin kanssa töölöläisiä katuja kävellessämme näimme tämänkin...

Vastailin toisaalla täällä tuohon kuvakoon fiksaukseen julkaistavaan kokoon ja löysin sitä kautta toimivan nettityökalun, joten pistettäköön jakoon:

http://www.picresize.com/

ohessa malli kyseisellä saitilla toteutetusta kuvasta...

Suurten purjealusten armadan rantauduttua Helsinkiin lähdin tuhansien muiden kaupunkilaisten kanssa ihastelemaan vanhaa merenkulkutapaa ;)

(edit: kuvan koko muokattu paremmaksi)

Loman ensimmäiset päivät tuli autettua maalla omakotitalossa asuvaa ystävää tulevan talven polttopuiden (sauna- ja takkapuut) tarpeen muodossa. Olihan tuossa "pilkottavaa" ja pinottavaa useampikin kuutio.

Muutaman päivän mittainen loman aloitusretki maaseudulle oli ihan mukavaa vaihtelua - hanikin sai olla hetken minusta rauhassa. <3

Tappiopuolelle menee varmaankin hieman punoittavat käsivarret (hiukasen aurinko otti rajummin niihin =D), hirvikärpästen ja paarmojen aiheuttamat "vammat", sekä pari mustelmaa...

Maailmaa tuli ystävän kanssa taas parannettua, saunakin lämpesi melkein joka ilta ja taisipa tuossa tulla tuhotuksi pari kolme pulloa vuosikerta viiniäkin isännän kaapista =D

Urakat tehtiin ruokapalkalla, jottei verottajalle jäisi perittävää =D

Työntäyteinen vuosipuolikas alkaa olla tapissa. Kesäloma pukkaa päälle parin viikon kuluttua - odotetut viisi viikkoa vapautta työkännyksätä ja -läppäristä, tutkintotilaisuuksista, VOSseista, HOPSeista, OPSOista ja muista lyhenteistä. Omaa aikaa siis tarjolla - tosin viimeisten opeopintojen tehtävien parissa osittain.

Tämän vuoden loma mennään ilman suurempia suunnitelmia, lomapaineita lisäämättä. Intuitiivisesti ja improvisoiden ja intensiivisesti...

Kvalitatiivinen konstruktiivisyys yhdessä kvantitatiivisen sosiokultturaalisuuden kanssa saa hetkeksi validin statuksen lobus occipitalis´ssa... tjsp. =D

Hyvää kesää kaikille suuntautumisesta riippumatta!

(Jotenkin tämän hetkinen habitukseni samaistunee tuohon kuvaan :P)

Näin kesän kynnyksellä, lomaa odotellessa, on vielä loppukirin paikka. Kun ennen lomaa valmiina pitäisi olla syksyn suunnitelmat aikataulutuksineen, pedagogisten opintojen harjoittelut tiedossa, sekä toiminnan kehittäminen täydessä vauhdissa - tai ainakin melkein. ;)

Kehityskeskusteluni esimieheni kanssa tuotti mieluisaa tulosta, mutta antoi myös vahvistusta, että ihan yksin en tuulimyllyjä vastaan taistele. Esimies vahvisti koko tiimille, että pääsemme kehittämään oikein kunnolla toimintaamme. Mikäs sen mieluisampaa. Varsinkin kun rekrytointi 1-2 uuden kouluttajan osalta on käynnissä.

Kehityskeskustelu toi itselleni pienen lisän työtehtäviin - nyt saan istua ajoittan ihan rehellisesti ja palkkaa vastaan osan työajastani SOMEn ääressä. Eli ylläpidän tiimimme FB-sivustoa, sekä Twitteriä. Se on nykyaikaa - tosin tiimimme muut jäsenet (minua nuoremmat) eivät ole vielä oikein omaksuneet näitä sähköisen verkostoitumisen välineitä. Tai eivät ehkä vain pysy tällaisen innovatiivisen visionäärin perässä =D

Niin mitäkö syksyyn kuuluu? Sinnehän on tulossa jo kalenterin täydeltä töitä, eli tilauskirjamme näyttää olevan hyvällä mallilla, projektipäivät koulutuksen uudistamiseen ja kehittämiseen varattuna...

Hyvillä mielin siis kesään...

Vuosi ja 10 kuukautta sitten allekirjoitettu määräaikainen työsopimukseni muuttui tällä päivämäärällä toistaiseksi voimassa olevaksi.

Palkkatarkennukset ovat luvassa vielä, mutta ainakin vuosilomaan tuli jo nyt muutama päivä lisää.

Pomon huumorintajua osoittaa se, että kaivellessaan laukustaan sopimusta hän totesi: " Tavallisestihan me ei oteta irtisanomisilmoituksiin allekirjoitusta" - Johon totesin, että vuoden ja kahden kuukauden palkalla lomarahoineen tyhjennän pöytäni välittömästi.

Uusi määräaikainen sopimus tässä tilanteessa olisi ollut työsopimuksen perusteetonta ketjuttamista. Määräaikaisuuden perusteena on ollut pedagogisen pätevyyden puute.

Kyllä se tästä... päivä päivältä kohti eläkettä menee :P

Tuolla uutisten puolella kerrotaan Ruusulankadun varrella olleesta ravintola Mercurysta Sirkan tanssien pitopaikkana. Jäin hetkeksi miettimään - muistelemaan menneitä.

Pari kertaa taisin Sirkan tansseissa pyörähtää, kun kaikki oli "niin uutta ja ihmeellistä". Kaappi ei ollut edes raollaan tuolloin ja kotikaupunki Itä-Suomessa oli varsin ahdasmielinen (siellä ei ole tainnut mikään muuttua siinä suhteessa edelleenkään ;) ).

Omat suosikkipaikkani 1980-luvun alussa olivat Vanhan kellarin lisäksi Botta maanantaisin, Kaisaniemi sunnuntaisin, viikonloppuisin (ja joskus viikollakin) tuli pyörähdeltyä Gambrinissa.

Jokunen vuosi siis on vierähtänyt noista ajoista, uusia paikkoja käytäväksi on tullut enemmäjn - nykyisin ei vain kiinnosta käydä juuri missään. Mitä nyt joskus satunnaisesti (2-4 kertaa vuodessa) ystävien seurassa ja vaatimana. Ikä tietysti on yksi peruste olla käymättä, toisaalta, ei ole tarvetta näyttäytyä tai lähteä hakemaan seuraa.

Nykyisin kaapistakin on seinät kadonneet, työpaikalla lähes kaikki tietävät ja suhtautuvat positiivisesti - enkä varmastikaan ole henkilöstössämme ainoa.

Näin lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä, arvomaailma on muuttunut vähemmän ravintolaelämää suosivaksi. Arvot ja asenteet pehmentyneet. Ennen niin särmikäs luonnekin on muuttunut hiotummaksi . Mielipiteet joustavammiksi - ehdottomuus asioissa on pehmentynyt keskustelevammaksi ja ymmärtävämmäksi. Ainakin omasta mielestäni.

Eletty elämä on jättänyt jälkiään niin fyysisesti kuin henkisesti. Aina ei ole ollut niin helppoa, kuin olisi odottanut. Mutta monet ovat kokeneet vielä rajummin elämänsä vastuksia.

Paljon on vielä näkemättä ja kokematta, tekemättä. Niiden kanssa askarrellessa, verkkaiseen tahtiin, saa lopuillekin vuosille sisältöä. Toivottavasti taipaleen voin kulkea loppuun käsikädessä hanin kanssa - vaikka se tuleekin vuosien saatossa vaatimaan häneltä ponnisteluja monin tavoin.