Aikainen aamuherätys, pikainen suihku ja ajoissa satamaan - lähtöselvityksessä vielä hytin buukkaus menomatkalle (yöunet jäi liian lyhyeksi).
Ilman mitään mummotaktiikka tai vastaavaa olimme 10 ensimmäisen joukossa laivalla ja vieneet tavaramme hyttiin ja jonossa aamiaiselle. Aamiaisen nautimme laivan notkuvista herkkupöydistä.
Aamusateessa kastuneet vaatteetkin ehtivät hieman kuivahtaa aamiaisen jälkeisen reilun parituntisen "aamupäikkärin" aikana.
Tallinna tarjosi päivällä sateisen vastaanoton, mutta onneksi hotellimme oli keskustassa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä - tosin sadehan ei koskaan ole shoppailua haitannut ;)
Keskusteluissa sattui silmiini eräs keskustelun avaus, joka pani minutkin mietteliääksi. Samaa sukupuolta oleville on tehty adoptio vaikeaksi - ellei lähes mahdottomaksi. Samoin taidetaan mennä hieman harmaalla vyöhykkeellä lapsettomuushoitojen kohdalla. Ja kuten tuossa keskustelun avauksessakin todettiin - lainsäädännössä perustellaan, ettei homo/lesbopari tarjoa lapselle "oikeanlaista perhemallia".
Tarjoako sitten yksinhuoltajat (joita maassamme on taatusti enemmän kuin homo- ja lesbopareja) lapsilleen "oikeanlaisen perhemallin". Itse en ainakaan lapsuudessani sellaista tuntunut kokevan, vanhempieni erottua 60-luvun lopulla. Isää näki silloin tällöin, eli silloin kuin hänelle sopi, muutoin asuin teini-ikäni äitini kanssa. Vanhemmat veljeni olivat muuttaneet kotoa paljon aikaisemmin.
Isäni oli mustasukkainen tyyppi. Äitini ei tarvinnut käydä kuin ruokakaupassa tai naapurissa, niin isälläni oli "mustisvaihde" päällä. Isäni oli niitä ihmisiä, joiden mielestä "akka kasvatetaan nyrkin ja hellan välissä". Ja sen jälkeen voi mennä itse vieraisiin... Itse en siis saanut edes perheen koossa ollessa oikeanlaista perheen mallia nähdäkseni.
Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista viisastuneena olen pyrkinyt välttämään itse aiheuttamasta samanlaisia traumoja muille - siksi siis en halua isäksi (sekin taisi tulla jossain tuolla keskustelussa esiin...).
Elämän tarkoitus kohdallani ei siis ole jatkaa sukua - ei tätä sukua kannata jatkaa =D. Se voisi olla vaikkapa tuon rakkaani ja muiden rakastamieni ihmisten onnelliseksi tekeminen. Kun antaa, niin saa...
Jos lasten kanssa haluan olla tekemisissä, ystäväpiiristä löytyy ihan riittävästi sellaisia...
Tänään tuli sitten odottamani viesti. Pääsen jatkamaan tietotekniikan opiskelua, työn ohessa tosin. Ainakin osaaminen siltä osin tulee paranemaan - siis tietotekniikan.
Aikanaan (90-luvun puolessa välissä) en uskonut itsekään, että perehtyisin IT puoleen niin syvällisesti kuin nyt olen tehnyt. Kun tuota tekniilkan tuloa ei voi vastustaa yksinään, eikä halua jäädä kehityksestä jälkeen, niin lienee parempi siis tehdä siitä itselleen työkalu.
Vielä parista asiasta varmistus, niin puoleksi vuodeksi voikin sitten suunnitella itselleen aikataulun työn, vapaan ja opiskelun kesken.
"Mikään ei pelota ihmistä yhtä paljon kuin oppia tajuamaan,
kuinka paljon pystyy tekemään ja kuinka suureksi tulemaan." -Soren Kirkekaard
Olo on kuin satuhahmolla - hiukan surrealistinen. Välillä on kylmä, välillä kuuma. Eikä oikein tiedä miten pukeutuisi. Se mikä toisista näyttää liialta, tuntuu sopivalta. Vaikka itse sainkin eilen vilunväreitä työkaverin viihtyessä T-paidassaan työpaikalla.
Nuhaisuus muuttui orastavaksi flunssaksi - ja muutama päivä tässä sitten levätään kotona - luvallisesti. Onneksi, sillä muutoin ensi viikolle buukattu pienoinen leikkaus olisi saattanut siirtyä kuukausia eteenpäin. Sitä kun on jo puolisen vuotta odotettu.
Tässä voikin laittaa sitten rauhassa nuo kesävaatteet pois kaapista - niitä tuskin tarvinnee enää tänä vuonna (ellei tuo iso lottovoitto tule ensi viikonloppuna).
1) Avustimme heteroystäväpariskuntaamme muutossa - rouva oli itse synnyttänyt aamulla potran tytön... Onnea hänelle, ylpeä isä osallistui reippaasti mukaan muuttoon.
2) Pitkästä aikaa kävimme syömässä ulkona - ravintolatasoista ruokaahan saa kotonakin (olen itse toiminut kokkina).
3) Rakkaani osti tänään pari uutta mielenkiintoista strategista lautapeliä, joista toinen on jo testattu...
Koti-iltaa siis jatketaan vuokraleffan jälkeen taas uuden lautapelin testauksen merkeissä.
Päivä alkoi EKG:ssä käynnillä. Sydämetön en siis ole, kun "sydänfilmi" saatiin otetuksi ;) - päivä toimistolla, onneksi ei niin kiireisenä ja töiden jälkeen vielä koulutushaastatteluun Vantaalle.
Ensi viikon alussa saa sitten tietää pääseekö tässä jatkamaan seniorinörttiyden uraa, eli hankkimaan lisää tietoteknistä osaamista (sertifioituna).
Samalla tässä sitten valmistaudun toisenlaiseen opiskeluun, toisen sertifioinnin takia. Pääsisi sitten aloittamaan uudessa paikassa - uusin eväin. Toivottavasi.
Kumma kyllä, aina kun luulet tietäväsi jostakin asiasta riittävästi, huomaatkin, ettet tiedä oikeastaan yhtään mitään. Siitä se minunkin "ainainen" opiskelumotivaationi on lähtöisin. Tällä menolla väsään eläkeikäisenä väitöskirjaa dementoitumisen estämiseksi ;)
Aamulla lainaamastani Kiplingin lausahduksesta tämän päivän palvelijat ovat olleet Mitä ja Miksi. Huomisen oppaina saavat toimia Milloin ja Kuinka. Ensi viikon minua palvelevat vuorostaan Mistä ja Minne. Toivottavasti viikon jälkeen olen viisaampi kuin eilen...
Lueskellessani silloin tällöin Vermillionin "Nuoruustangoa" en voi muuta kuin kannustaa lukemaan nuorena niin paljon kuin ehtii - vanhempana se oppiminen onkin hieman työläämpää... (Toisaalta vanhempana opiskelussa on tietysti toisenlainen motivaatio).
"Minulla on kuusi palvelijaa, jotka ovat opettaneet minulle sen, mitä tiedän. Heidän nimensä ovat Mitä ja Miksi? Milloin ja Kuinka? Mistä ja Minne?"
-Rudyard Kipling
Tämä Kiplingin ajatus on hyvä monelle meistä, kulkiessamme kiemuraisia elämän polkuja. Itsekin tajusin äskettäin, etten ole aina muistanut käyttää näitä "palvelijoita" riittävästi hyväkseni, joten yritän tästä eteenpäin muistaa asian paremmin...
Antoisaa päivää kaikille kanssaihmisille. Meikäläinen on työn takia tällainen "varhaisherännyt" - toistaiseksi - onneksi suuntaus on vaihtumassa...
"Suvaitsevaisuutemme testataan, kun olemme enemmistönä.
Rohkeutemme testataan, kun olemme vähemmistönä."
Yllä oleva kuvannee hyvin yhteiskunnallista keskustelua homojen ja heterojen välillä. Juurikaan tuohon ei voi paljoa lisätä, sen verran tyhjentävästi asia on ilmaistu...
Lauantainen vierailumme naapurikaupungissa toki soi runsaasti kuvattavaa, yksi niistä oli tämä ilmapalloeläimiä tekevä taiteilija Aleksin varrella...
Narikkatorin tapahtumasta (svensktalande folke) sen verran, että ensimmäisenä tapahtumasta silmiin pisti sateenkaariväen katos - taisi johtua siitä, että tulimme Narikkatorille Graniittitalon suunnalta...
