Yhdellä lailla voisi todeta alkaneen viikon henkilökohtaiseksi "piinaviikoksi". Silmieni ilo ja päivieni valo tulee ensi sunnuntaina Suomeen joululomalle. Tuo odottaminen se piinaavinta on...
Mitään ihmeellistä emme ole suunnitelleen joulun ajaksi, kunhan tuossa nyt saamme olla tuon kolmen viikon pätkän yhdessä, se on tärkeintä.
"On vaikeaa olla hyvissä väleissä toisten kanssa silloin,
kun on huonoissa väleissä itsensä kanssa."
Loistava toteamus, ei muuta voi sanoa.
Kun kukaan eikä mikään ympärilläsi tunnu
riittävältä, olisiko aika tarkistaa oma mittakeppi?
-Bill Lemley
Sadan vuoden päästä ruumiisi mätänee haudassa matojen keskellä, ja on todennäköistä että 99.999999% maailman ihmisistä ei edes tiedä tai välitä siitä että olit joskus olemassa.
Elämä on kuin golfpallo. Ensin tulee sarja iskuja, sitten päätyy maan poveen...
"Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen."
-Sokrates-
Aiemman kokemuksemme tulisi olla majakka,
joka näyttää meille tietä, eikä laituri, johon
kiinnitämme aluksemme.
Keskustelin perjantaina puhelimessa vanhan äitini (92v) kanssa. Hänen terveydentilansa on mitä on ja siitä syystä hänellä on taas haussa kodinhoidon korotettua tukea Kelasta.
Jossain yhteydessä kun hän oli puhelimitse lähestynyt "kelan kaikkitietäviä" virkailijoita tuosta korotetun kodinhoidontuen hakemisesta, häntä oltiin ohjattu suoraan Internetpalveluihin ja kehoitettu katsomaan Googlesta. Olipa kelalainen vielä ihmetellyt, kun äitini oli sanonut, ettei hänellä ole internettiä, eikä tietokonetta, saati googlea.
Jää vain mietityttämään, onko Kelan asiakaspalvelussa tosiaankin niin uusavutonta väkeä töissä, etteivät pysty kuuntelemaan asiakkaan ongelmaa ja vastaamaan siihen, vaan ohjaavat suoraan ensimmäisenä Internetin ihmeelliseen maailmaan. Se mikä heille on arkipäiväistä, siis tietojärjestelmät ja hakukoneet, voikin olla heidän (iäkkäille) asiakkaileen täysin tuntematonta. Kuten äidilleni, joka ei halua edes kännykkää. Saati tietokonetta.
Miksi me työikäiset ihmiset pidämme niin itsestään selvänä sen, että jokaisella henkilöllä joiden kanssa keskustelemme, on käytössään kännykkä ja tietokone. Sekä osaamista niiden käyttöön?
Tiedän itsekin (heitä avustaneena), että on ihmisiä, joiden tulisi osata käyttää ja hyödyntää tietokonetta ja kännykkäänsä, varsinkin päätöksenteon tukena, eivät yksinkertaisesti osaa muuta kuin juuri ja juuri hoitaa pankkiasioinnin ja lukea sähköpostin. Tällaisia ihmisiä löytyy useammankin firman johdosta.
Miksi siis oletamme, että kaikki muutkin käyttävät / osaavat käyttää samoja "työkaluja" jokapäiväisessä elämässään, kuin mekin?
Sain tuossa tovi sitten rakkaaltani mailia, luin sen ja liikutuin. Luin hänen bloggauksensa myös. Liikutuin uudelleen. Huomaan hänen kasvaneen pienessä ajassa suureksi ihmiseksi. Eikä nyt kysymys ole fyysisestä koosta.
En voi juuri muuta todeta, kuin että katson puolisoani uusin silmin, kunnioittaen, hänestä on muodostumassa todellinen persoona - karismaa löytyy jo.
Katson häntä jo yhdellä lailla ylöspäin. Joissakin asioissa hän on ihmisenä kasvanut ohitseni. Enkä silti tunne alemmuutta, en suinkaan. Olen onnellinen hänen saavutuksistaan, päämääristään mutta myös määrätietoisuudestaan.
Tiedän, että rakkaani on juuri oikea ihminen minulle, yhdessä olemme vahvoja, erillään ihmisinä puolikkaita.
Vaikka tiettyjä rajoitteita suhteellemme onkin tullut hänen ulkomailla tapahtuvan opiskelunsa myötä, eivät ne sentään ole hajoittavia tekijöitä. Päinvastoin - haasteista on tullut vahvuuksia.
http://www.presidentinkanslia.fi/loppu.htm
Ei sitten muuta kuin etsimään sitä hyvää kirjaa ;)