Harmaapartaisia höpinöitä

Itselleni tuli varsin hyvä mieli tällaisesta YouTube iloittelusta ;)

Kun työnantajani, jolle siis tein nyt lokakuun puolesta välistä alkaen 2x4h/vko, siirsi kuun alusta työtehtäväni (yksipuolisesti ja ilmoittamatta) logistiikkayrityksen hoidettavaksi ja toiselle paikkakunnalle, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa itseni kyseisestä firmasta. "Sepä ikävää" oli tj:n ainoa kommentti aiheeseen. Kun oli sijaistehtäväksi tarjonnut viikko sitten ohi verokirjan tehtävää 2 - 3 kk:n keikkaa...

Periaatekysymys - tuollaisiin en lähde. Se poikisi vain vaikeuksia itselleni ja myös teettäjälle asenteen "seuraavakin juttu voidaan tehdä samoin.."

Elämäni tuki ja silmieni ilo, päivieni valo seisoo tässäkin asiassa tukenani (kiitos hänelle). Parempi oli löyhä lieka pistää omatoimisesti poikki, kuin hirttäytyä siihen vähän kerrallaan.

Uusia tuulia haistellaan jo varsin pitkällä - tässä oikeastana jäljellä ole kuin nimien kirjoittaminen soppariin ja palkkaan tulee kohtuullisen reilu korotus edelliseen verrattuna - tosin vastuutkin ovat sitten erilaiset;)

Mutta eipäs nuoleskella, ennen kuin tipahtaa - kyllä tässä eteenpäin eläväisen mieli - kaikesta huolimatta.

Sopivasti pinkkinen kuva ennen harmaata marraskuuta ;)

Rakkaani opiskellessa tuolla Briteissä, on hänen puolestaan kainalooni käpertynyt karvapallomme Paavo. Ajoittain jopa ylenmääräistä huomiota kaipaava kollimme on saanut minut huomaamaan, että elämän yksinkertaiset perusasiat ovat kaiken hyvä tae. Siis kun saa riittävästi rakkautta ja hellyyttä, hyvää ruokaa ja huomiota, voi tyytyväisenä käpertyä mukavaan asentoon, huokaista helpotuksesta ja nukahtaa...

Rakkaani osoittaa huomiota ja rakkautta - kuten minäkin hänelle. Hellyys on tällä hetkellä sanoja viesteissä ja huomio melkeimpä päivittäisiä viestejä.

Parhaani mukaan yritän olla hänelle tukena, mutta myös antaa opiskelurauhaa...

<3

Ihminen joka painaa kulmat kurtussa päivästä toiseen
uskaltamatta koskaan kujeilla ja pitää hauskaa, on
haudassa jo paljon aikaisemmin kuin oikeasti kuolee.

* * * * *
Lakkasin olemasta huolissani siitä, mitä ihmiset minusta
ajattelevat, kun havaitsin, etteivät he ollenkaan ajattele minua, vaan ovat itse huolissaan siitä, mitä minä ajattelen heistä.

Silmieni ilo ja päivieni valo oli laittanut omaan opiskelublogiinsa terveiset minulle - jalat meinasi mennä alta. Ainakin tunteet ovat vahvat ja molemmin puoliset ;) Ohessa lainaus hänen viestistään:

"En koskaan halua
tottua sinuun.
En halua
pitää sinua selvyytenä.
Haluan rakastua sinuun
uudelleen joka hetki.
Haluan ihastella hymysi loistoa
aina sen nähdessäni.
Haluan pystyä huomaamaan,
kuinka onnekas olen."

Kun haluat joskus sanoa viimeiset sanat,
kokeile seuraavia: "Taidat olla oikeassa."

Loppuviikon uutiset rakkaaltani tuolta opiskelun keskeltä olivat oikeastaan iloisia - hän pääsi tekemään lopputyönään yhdenlaista projektia aivan uudessa ympäristössä. Monien mutkien ja vaikeuksien kautta siis voittoon ;)

Tiedän, että saan olla ylpeä hänestä keväällä, hänen valmistuttuaan. Olen itsekin tyytyväinen, ettei hänen tarvitse touhuta vastenmielisten projektien parissa tässä vaiheessa. Riittää, että perheessämme on yksi, joka sitä tekee...

Oma projektini on siis etsiskellä kokopäiväistä työtä - virikkeenä siiihen on nykyinen 8h/vko työaika tuonne ensi vuoden alkukuukausille.

Jos sopiva paikka löytyy, voin käyttää työlainsäädännön suomaa "ilman irtisanomisaikaa" käytäntöä. Ja taatusti tulen käyttämäänkin.

Vaikka tässä tuntuukin loppuvuodeksi talous menevät tiukille, monet asiat uudelleenjärjestelyn ja -suunnittelun, kuin -aikataulutuksen piiriin, jatketaan päivä kerrallaan. Risukasaan on ennenkin aurinko paistanut, enkä usko, että varjoon tässä vieläkään täysin joutuu ;)