Harmaapartaisia höpinöitä

Profilointia

Pääsin tekemään tuossa urasparrauksessa yhden mielenkiintoisen testin. Työpersoonallisuustestin (PAPI). Yllätyksiä siinä ei tullut, päinvastoin, työminäni vastaa varsin hyvin omaa minäkuvaani. Samanlainen AHDH-tapaus olen työssä, mitä testi antoi ymmärtää =D

Toki - kasvukeskeisenä ihmisenä - löysin myös kehityskohteita siitä. Nöyränä siis aloitan kehittää joitakin osa-alueita, jotka eivät välttämättä ole minun vahvuuksiani tällä hetkellä.

Että minkäläinen siis olen työelämässä?
- innovatiivinen uudistaja, ryhmän reunalla seisova taustavaikuttaja, joka puuttuu asioihin silloin, kuin muilla osaaminen loppuu ja luotsaa ryhmää karikoiden ohi, häipyen taustalle, kun ryhmä taas toimii oikeaan suuntaan...

"I'm a poor lonesome cowboy, and a long way from home...".

MindMap ja täsmäCV

Tuossa joulun alla (n. kuukausi sitten) kirjoittelin pistäväni haalarit narikkaan toistaiseksi - näin olen nyt tehnyt.

Olen erään arvostetun rekrytointiyrityksen rekrytointivalmennuksessa - niin sanotusti "lataamassa päivitystä uranavigaattoriin". Tavoitteena on pistää osaaminen ja asiantuntemus sellaiseen järjestykseen, josta on hyvä siirtyä seuraavana askelena uuteen tehtävään - vaikka koulutuksen kautta, jos on tarvis.

Jo parin päivän luentojen jälkeen huomasin, että olen "veikannut vääriä hevosia" parin viimeisen työnantajan kohdalla, osaamiseni arvostamisessa. Kirvestä ei siis heitetä kaivoon, mutta nyt paneudutaankin tarkemmin siihen, mitä [minä] haluan osaamisellani tehdä. Asiantuntijatehtäviin siis tarkoitus on siirtyä - eikä se ole edes epärealistinen tavoite. Päinvastoin.

Joten annetaanpa MindMap´illa uudet koordinaatit uraGPS:ään =D

Tiistaituhinoita

"Sadepisarat syövyttävät kiven, mutta eivät voimansa vaan hellittämättömyytensä ansiosta. Kolkuttele vain ahkerasti. Oikea ovi löytyy varmasti."

Tuo ajatus sisältää monentasoisen viisauden - enemminkin meillä ihmisillä taitaa olla kysymys helpoimman ratkaisun löytymisestä (mukavuussyistä) kuin toimia pitkäjänteisesti. Tietysti kukin toimii tavallaan.

Tuo vain jäi puhuttelemaan ...

*Sniff*

Saattelin tänä aamuna ennen kuutta rakkaani lentoasemalle - kolme viikkoa meni liian nopeasti taas kerran.

Nyt on seuraavaan kertaan kolmen kuukauden odotus - hän tulee pääsiäislomalle seuraavaksi ennen toukokuussa tapahtuvaa lopullista kotiutumista.

Onneksi tässä itsellään on jotakin uusia kuvioita "tulilla", ettei ihan paikalleen jähmety - mutta niistä myöhemmin lisää, jos on aiheellista...