Sain tuossa tovi sitten rakkaaltani mailia, luin sen ja liikutuin. Luin hänen bloggauksensa myös. Liikutuin uudelleen. Huomaan hänen kasvaneen pienessä ajassa suureksi ihmiseksi. Eikä nyt kysymys ole fyysisestä koosta.
En voi juuri muuta todeta, kuin että katson puolisoani uusin silmin, kunnioittaen, hänestä on muodostumassa todellinen persoona - karismaa löytyy jo.
Katson häntä jo yhdellä lailla ylöspäin. Joissakin asioissa hän on ihmisenä kasvanut ohitseni. Enkä silti tunne alemmuutta, en suinkaan. Olen onnellinen hänen saavutuksistaan, päämääristään mutta myös määrätietoisuudestaan.
Tiedän, että rakkaani on juuri oikea ihminen minulle, yhdessä olemme vahvoja, erillään ihmisinä puolikkaita.
Vaikka tiettyjä rajoitteita suhteellemme onkin tullut hänen ulkomailla tapahtuvan opiskelunsa myötä, eivät ne sentään ole hajoittavia tekijöitä. Päinvastoin - haasteista on tullut vahvuuksia.
