Harmaapartaisia höpinöitä

... tai ainakin melkein, siis tuo tupakan vieroitus. Toinen tupakaton päivä takana, eikä edes hermostumisen merkkejä ole nähtävissä, saati mitään psykoosiin viittaavaa (kuten joku tuosta Champixista mainitsi aikaisemmin). Tupakattomuus alkoi "vahingossa" pari kolme päivää odotettua aikaisemmin.

Työpaikalla niin vakkarikoulutettavat, kuin kollegat tsemppaavat minua, selkääntaputtelijoita riittää. Mutta eipä oteta paineita - katsellaan vähän kerrassaan, päivästä toiseen. Kyllä se siitä, kunhan hintoihinsa tulee ;)

Työn keskellä olen alkanut arvottamaan asioita elämässäni uusiksi, ei, ei siihen ole syynä mikään tavanomainen selitys, kuten sairaus, ero tai vastaava.

Päinvastoin, keväästä asti olen pähkäillyt ja pohtinut tupakoinnin lopettamista - nyt sitten siirryin toteutusvaiheeseen, eli aloittelin pari päivää sitten Champix-kuurin ja tavoitteena olisi olla savuton tuossa kuun vaihteessa.

Ja kun kerran jostain luopuu, niin jotain tilalle - aloimme silmieni ilon ja päivieni valon kanssa liikkumaan yhdessä hieman tavallista enemmän - 2-3 kertaa viikossa käymme uimassa yhdessä (nilkkanihan eivät kestä juoksemista tai vastaavaa), hanihan harrastaa toki omalla ajalla paljon muutakin liikkumista.

Samalla remontilla lähti taas kerran ruokavaliokin uusintaan - kuten epäilinkin, sokeri- ja kolesteroliarvot olivat koholla, ja tupakoinnin lopettaminen saattaa lisätä painoa, joten luovuimme hiilihydraateista ruokavaliossa (tai ainakin suurimmalta osin) - peruna, pasta ja riisi jäävät kotona keittämättä, eri asia on ottaa tuolla työpaikkaruokalassa vähän lautaselle. Suurimmalta osin lisääntyivät kasvikset ja hedelmät...

Katsellaan mihin tämä "rykäisy" johtaa - anorektinen skitso ei oikein kuullosta omalta, joten johonkin tuohon 10 kg hoikemmaksi, tupakoimattomaksi jos aluksi tähtäisi... :=D

oikein antoisan mukavaa syksyä kaikelle kansalle...

Työ pitää meitä molempia kiireisinä, vaikka itse en ihan kaiken aikaa täysiä viikkoja teekkään. Opetustyössä kuitenkin materiaalien valmistaminen, "moodlettaminen" sekä monet muut askareet pitävät kiireisenä - myös ajoittain matkustaminen on otettava huomioon. Viime viikolla Tampereella hotellissa yö ja päivä koulutusta isohkolle ryhmälle. Tällä viikolla koulutuskeikka Keravalle - Kotka on tulossa uutuutena kuvioon...

Puhumattakaa varsinaisella kustannuspaikalla tapahtuvasta kahdesta kolmen viikon koulutusputkesta nyt syys - lokakuussa.

Kotia on tullut laitetuksi silmien ilon ja päivien valon kanssa taas kertaalleen kuntoon...

Ja kissat kasvavat ja karvoittuvat ;)

Anna maailman nähdä sinut sellaisena kuin olet.
Jos yrität näytellä jotain muuta, käy ennemmin
tai myöhemmin niin, että unohdat näytellä.

Mitä sitten tapahtuu?

-Fanny Brice

Vilkaisin työpaikan työaikasuunnittelun tilaa loppuvuodelle - kappas, tuollaisia reippaita viiden päivän koulutusputkia (viikonlopputauoilla) on muutama peräkkäin - pari päivää ehtii seuraavan kahden kuukauden aikana keskittyä materaalin tekoon pelkästään - no ei se mitään, ammatinvalinta kysymys... Eihän sille mitään voi, jos pitää työstään ;)

Loppukesä ja alkusyksy näyttää olevan yllätyksiä - positiivisia sellaisia - täynnä, ei siinä mitään, emme me valita ;)

Arlo Guthrie on lohkaissut tuon otsikkolauseen joskus. Ajatus oli sen verran "kiehtova", että pyörittelin sitä mielessäni, ja totesin sen toimivuuden. Kirjoittelen täällä usein silmieni ilosta ja päivieni valosta, puhuessani puolisostani/miehestäni/rakkaastani. Hän on tuonut valoa ja iloa elämääni (monella tapaa) jo vuodesta 2003 asti. Ilman häntä elämäni olisi vieläkin pimeää...

(Kuvassa tämän aamuinen auringon nousu)

... viikon työmatkalle Teksasiin. Keskiviikkoiltana asiasta oli pieni vainu, torstaina se ratkesi. Nyt aamulla kävin hanin kentälle viemässä ja ensi sunnuntaina noutamassa takaisin.

Tassupartion (kahden kollimme) kanssa touhuamme ja venyttelemme siis seuraavat 7 päivää.

Ps. Piti toki kultsilta tarkastaa, ettei laita Dallasin tunnaria soittoääneksi, eikä US&A:ssa kannata turvatarkastuksessa sanoa: "Varovasti sen laukun kanssa, siellä on mun Koraani" ;)

Töissä mennään kiireiden keskellä, töitä riittää - nyt alkaa kalenteriini ilmestyä jo ensi vuoden alun projekteja - vastuuta on tullut hieman lisää (odotettua aiemmin).

Kotona olemme eläneet muutosten tuulissa - olohuone sain kokonaan uuden ilmeen uusien kalusteiden myötä - kaikki alkoi television vaihdosta :)

Työmatkailua varten tulin sitten hankkineeksi myös (käytetyn) auton... Mitäpä sitä tässä vaiheessa uuttakaan hankkimaan =D

... ajattelin työhöni mennessä bussissa, että harvinaisen nopeasti nuo "kuumat aallot" ja vaihdevuodet vaikuttavat miehillä... Hiki virtasi otsalla sisällä bussissa, ruudun takana +16C kuulas ja tuulinen aamu. Olipa vain kuitenkin jäänyt bussikuskilla lämmitin päälle kun oli ajanut varikolta Elielin aukiolle - tosin varmaankin oli itsellään ollut vieressä ikkuna auki, joten ei ollut huomannut tuota lämmittimen päällä oloa...

Näin "ylemmässä keski-iässä" naureskelee omille ajatuksilleen useinkin - miksipä sitä naama näkkärillä olisi, kun elämässä kaikki on kuitenkin kohtuullisen hyvin. Jos jotakin olisi paremmin, se herättäisi jo kateutta ;)

"Älä rajoita itseäsi, siihen tehtävään löytyy kyllä muita."

Hankittiin sitten kolleille uusi raapimis-/kiipimispuu... Lattiasta kattoon. No, pienimmäinen innostui heti kiipeilemään - jo kootessamme tuota :)