Taisimpa löytää nykyisestä työstäni itselleni sen "oman alan" - ainakin viihdyn tehtävissä, työyhteisö on laaja, oman osaston väki mielettömän hauskaa ja rentoa väkeä, sekä ensimmäisten omien pidettyjen koulutussessioitten jäljiltä saatu palaute on ollut positiivista...
Pomo on ehdotellut jo lisäkoulutusta "firman piikkiin" - työturvakouluttajaksi ensi hätään, tutkintomestarin koulutus siihen perään ....
Ei paha...
Heinäkuun helteet ovat takana - uskomaton lämpöpiikki suomalaisessa suvessa. Kuntoilu rullaluistimilla jäi viikonlopun aamuihin, jos silloinkaan oli riittävän viileää mennä. Melkein sadan kilon massan liikuttelu kun on hikistä hommaa =D
Tosin työaamuina en olisikaan ehtinyt liikkumaan ja illalla olin puolestani niin helteestä läkähtynyt, etten jaksanut suunnistaa mihinkään suuntaan - silmieni ilo ja päivieni valo on liikkunut työmatkansa (12 km) luistellen päivittäin.
"Rauhalliseksi aloitukseksi" suunniteltu heinäkuun muutama työpäivä muuttui kolme viikkoiseksi kokopäiväiseksi työskentelyksi :) En toki valita, tuleepahan säännöllisemmin rahaa tilille kuin aikaisemmin.
Työ on osoittautunut odotettua mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmaksi kuin odotin. Samalla tuleekin sitten kerrattua omaa teoreettista osaamista käytännössä oikein urakalla. Pomokin antoi oikein kirjallisesti "vapaat kädet" työtehtävien suhteen.
Aamuvarhaiset heräilyt ovat tuottaneet ajoittain pieniä iloja - uskomattomia auringonnousuja ihaillessa on heräilykin ollut mukavaa.
Tässä helteiden keskellä aloittelin sitten työni. Mikäs siinä, kun hanikin pakertaa töissä. Rauhallinen alkurutistus on muuttumassa pikkuhiljaa minuuttiaikatauluiksi, resurssivarauksiksi sekä opetukseen osallistumiseksi. Suunniteltuja opetustehtäviä näyttää tulevan sopivasti (alkuun enemmänkin mitä on sovittu). Eipä se haittaa - kyllähän työ mukavassa ja mielenkiintoisessa ympäristössä aina maistuu...
Aloituspäivänä käteeni iskettiin työläppäri ja tunnukset "firman" intraan, maileihin ja tuntisuunnitteluun. Työpuhelinkin on jo saatu - onneksi vielä sen hiljaisuus kestää viikon pari, ennen kuin "täysi rähinä" alkaa.
Monipuolisuuttakin on tarjolla - tässä on ehditty opetella ja opastaa erillaisten työkoneiden käyttöä (vaikkei se puoli itselleni varsinaisesti kuulukaan), valvottu virallisesti yksi koetilaisuus ja tehty omille tuleville oppitunneille materiaalia. Oman osaamisalaani liityvänä, sain vielä pari uutta henkilökunnan jäsentä opastettavakseni.
Siitä se lähtee...
Kotona kollitkin ovat alkaneet nauttimaan toistensa seurasta - hellyttäviä kuvia on tullut otetuksi, kun "pojat" nukkuvat sulassa sovussa milloin missäkin päin residenssiämme ;)
Lämpimiä ja iloisia kesäpäiviä - vartalon muodosta riippumatta - kaikille =D
Helle on hellinyt, sitä ei voi kieltää. Väsyneitä ovat myös nuo perheemme kollit. Parveke on loistava paikka unille...
Pikkukissamme tuppaa nukahtamaan kesken touhuamisen milloin minnekin - no, se on pikkukissan elämää ;)
Silmieni ilo ja päivieni valo sai tänään vahvistuksen Briteistä. Tutkinto meni läpi loistavasti - "With First Class Honours" .
Onnellinen ja iloinen hänen puolestaan olen myöskin - kaikki ne kyyneleet molemmilta, ikävät toistemme viereen, lähtöjen haikeus tai aamuyön tunteina käydyt mesekeskustelut eivät ole olleet turhaan.
Pride - kulkueeseen kohdistunut häiriköinti ("kaasuisku") on kohonnut puheenaiheeksi. Nettilehtien (IL,IS,HS) yleisönosaston kommentteja lukiessani, en tiedä itkeäkö vaiko nauraa...
Kommentoijat eivät ole lukeneet kommentoimaansa uutista kunnolla läpi, vaan oletusarvoisesti uskovat siihen, että kaikki hengitystieoireita saaneet ovat olleet kulkueessa - osahan on ollut nimen omaan seuraamassa kulkuetta jalkakäytävillä.
Jossain silmiini sattui kommentti, että kulkueessa mukana olleista sateenkaariperheistä ja heidän lapsistaan on tehty "lastensuojeluilmoitus" - kun alaikäisiä tuodaan tällaiseen "pervoon ja syntiseen tapahtumaan". Kirjoittelusta ei tosin selviä, ovatko samaiset tahot tekemässä lastensuojeluilmoitusta niistä heteroperheiden alaikäisistä, jotka aamuyön tunteina harrastavat känniääliöaktiviteettejaan vanhempien toteuttaessaan julkisuusunelmaansa lähiöpubin karaokessa...
Syvässä ovat ennakkoluulot ja -käsitteet. Pitkään menee, ennen kuin suvaitsevaisuus on niin sanotusti "kohdallaan". Tietysti meillä jokaisella on kortemme kannettavaksi kekoon - sitä ei (mielestäni) ole kuitenkaan noiden homomaneeristen stereotypioiden ruokkiminen. Jokainen elää tietysti tyylillään, minä omallani ;)
Tosin, jos tuollainen olisi kohdallani sattunut, olisin tirvaissut lähimmän hyökkääjän katuun ja pidätellyt paikallaan viranomaisten tuloon asti. Kansalaispidätyksenä. Sen toki olisivat voineet tuossa tapauksessa tehdä myös ne kulkueessa olleet järjestysmiehetkin - informaatiokatkos siellä kuitenkin on tapahtunut, koskapa ulkopuoliset ovat asiasta ilmoitelleet eteenpäin (ja seuranneet pidätettyjä).
Mielenkiinnolla seuraan, minkälainen tulee olemaan rangaistusasteikko tässä tilanteessa ja mikä on rangaistusten koventamisen määrä. Todennäköistä on, että juttua tullaan puimaan niin Hovioikeudessa kuin Korkeimmassa oikeudessakin... (villi arvaukseni).
Tuota isompaa kattia on aina tullut pidetyksi "pikkukissana" - aina tähän asti, kun perheeseemme tuli tuo pentu. Kaverukset alkavat jo leikkiä keskenään, jonkun verran tuo isompi yrittää joskus osoittaa jopa "äidillisiä" piirteitä ;)
Uniset tassut taivasta kohti ...
