Näinä päivinä on ihanaa olla Masa. Kävin syvällisen keskustelun yhden parhaimman ystäväni kanssa ja P oli sitä mieltä että tämä meno ei voi jatkua. Masa on jäänyt tunteiden tasolla kiinni lapsuuteensa eikä osaa siitä irrottautua. Kun kuilu fyysisen ja psyykkisen minän välillä kasvaa vuosi vuodelta, tilanne on yhä vaikeampi. Masa tuntee olevansa yhä yksinäisempi vaikka ystävien määrä onkin lisääntynyt. Olette tärkeitä minulle rakkaat kaverini mutta en kuulu tänne. Minun pitäisi olla tähän aikaan jossain muualla. P ei tätä ymmärtänyt edes 10 vuoden historiamme jälkeen. Tässäkin kuussa hän kysyi yhä uudelleen samat kysymykset. Ja minä kerroin samat vastaukset. Lopulta huokaisin. Miten sitten kukaan joka on tuntenut Masan vasta 2-3 vuotta voi ymmärtää tuonkaan vertaa.
Alkoi väsyttää, joten kävin sängyn päälle pitkäkseni. Näin jotain valkoista joka hyppäsi mukaan. Jos oikein huomasin, se oli mustavalkoinen ja sillä oli isot luppakorvat. Noin päällisin puolin se näytti Pokemon-hahmolta mutta se saattoi olla kuitenkin kissa tai koira. Olo tuntui lämpimältä. Kello oli 16:53. Ajattelin että nyt olisi hyvä hetki lähteä pois jos vaan Jumala/Jeesus ja nämä henkimaailman systeemit lunastaisivat lupauksensa tulla hakemaan. Odotin 10 minuuttia eikä vieläkään kukaan tullut noutamaan. Eipä tuo kamalasti yllättänyt sillä tunnetustihan Jumalalla ei ole aikaa edes kehitysmaiden nälkäisille vaan kokoomusnuorten uusi purjevene on lähempänä tämän mulkeron sydäntä. Jeesuksella taas ei ole omia aivoja vaan piiloutuu isukkinsa hameen taakse turvaan. On siinä meillä pelastajat.
Ajantajuni katosi ja se palautui uudelleen kolmen, neljän tai viiden koon supermarketissa. Omasta mielestäni koko oli vähintään XXL koska hyllyjen välistä näin ainoastaan hyllyjen väliin. Olin avaamassa juuri pastapakettia kun näin edessäni huonovointisen Michelin-ukon. Sisällä olevalla ihmisellä oli ilmeisen vaikeaa pysyä tolpillaan ja pian autoin vartijan avustuksella hahmon istumaan vaateosaston kulmassa olevalle penkille. Lopulta irrotimme raskaan puvun ja esille paljastui kaunis nuori poika. Selvisi että hänen isänsä oli rengasfirman johtajia ja että tuo puku oli saatu sieltä. Poika selitti ettei haluaisi mennä ahdasmieliseen kotiinsa enää ikinä vaan lähtisi viikonlopuksi Hessun ja Mikin sateenkaarileirille nussimaan toisia poikia. Masa ymmärsi tilaisuutensa koittaneen. Olin samaa kokoluokkaa ellen pienempi joten Michelin-puku mahtui aivan loistavasti päälleni. Ehdotin että pukisin tuon puvun päälleni ja ottaisin hänen paikkansa, jolloin hän oli vapaa tekemään mitä huvittaa viikonloppuna. Ja että hän voisi palata sunnuntai-iltana samaan paikkaan jolloin hän saisi pukunsa ja elämänsä takaisin. Diili syntyi.
Varatoimitusjohtaja Günther ja kosmetelogivaimo Marianne ottivat Michelin-pukuisen poikansa vastaan Espoon Nuottaniemessä perjantai-iltana kello 20:27. Ihmetystä lähinnä herätti pojan vähäpuheisuus ja vastahakoisuus riisua puku edes illallisella. Ruokana oli Güntherin omin käsin ampumaa savannipuhvelia porkkanagratinoituna. Isä valitsi ruokajuomaksi 1954 pullotettua Merlotia ja perheen ainut lapsi joi totuttuun tapaansa Fantaa. Ruuan jälkeen kuopus Anders sai luvan poistua yläkertaan. Äiti Marianne ryhtyi tekemään yrityksensä tilinpäätöstä miehensä avustuksella. Valepukuinen Masa saattoi linnottautua Andersin huoneeseen ja lukita oven. Lopulta kuuma Michelin-pukukin lähti päältä pois.
Masan mielestä Andersin huone näytti ihan tavalliselta pojan huoneelta. Pinkit verhot ja lukemattomat erilaiset huivit ja nauhat ehkä olivat hieman erilaisia kuin yleensä. Roskiksessa oli silti samanlainen määrä mystisesti yhteen liimaantuneita talouspapereita ja vanhan nallen uumenissa kivan tuntuinen kolo. Seinäjulisteissa vuorotteli Britney Spears, Danny Saucedo ja Teuvo Loman. Kunniakirja vähemmistöjen oikeuksien puolustamisesta kuudennen luokan juhlasalissa. Pino Demi ja Cosmopolitan lehtiä. Kuluneita balettitossuja. Lopulta Masa nukahti raskaan päivän päätteeksi pehmeälle pojanvuoteelle. Unessa jonka Masa näki ei tällä kertaa tapahtunut mitään ahdistavaa. Kukaan ei kuollut vaan kaikki olivat onnellisia. Hetken aikaa Masa tunsi itsekin olevansa onnellinen.
Viikonloppu kului kuin huomaamatta. Isä Günther kävi ystävineen golf-lounaalla ja vaimo Marianne löysi paidan kauluksesta huulipunaa. Seuranneen perheriidan yhteydessä Andersin tai tässä tapauksessa Masan olemassaoloa ei paljoakaan huomattu. "Mä vihaan sua" huutojen ja särkyvien lasien ympärillä Masa tunsi itsensä melkein ihmiseksi. Lasien särkyessä Masa oli juuri järjestämässä parkkipaikkaa liikennematolla. Alalipastoon piilotettu Barbi oli tullut ulos sitä ihmettelemään. Lopulta oli kuitenkin aika palauttaa puku ja vaihtaa henkilöllisyys. Masa matkasi juuri sopivan koon supermarkettiin puku päällä ja antoi sen takaisin hikiselle mutta onnelliselle Andersille. Oli aika palata kotiin.
Matkalla kotiin Masa näki Jorman. Jorma oli rassaamassa autoaan ja tunnisti vanhan luokkakaverinsa Masan. Jorma oli karvainen ja vihainen. Auton rasva kiisi ilta-auringossa. Jorma kysyi Masalta haluaisiko tämä tehdä tiliä lomasuunnitelmistaan. Miehinen pizza voisi olla salamia, juustoa ja kerastastase-hiusvettä. Jorma oli ollut Naisen kanssa ja tuoksui Miehelle. Masa oli jälleen kerran yksin. Kun tulin kotiin, sama mustavalkoinen pokemon-hahmo hyppäsi viereeni. Lopulta olin taas sängyssä.
