Hyvää kolmattatoista päivää. Päivää juhlistaen Masa on saanut viruksia sisään monestakin eri reiästä. Jos ei kesäflunssa olisi riittänyt niin kaiken lisäksi onnistuin tartuttamaan sen koneeseeni. Vai oliko syynä se että menin tutkimaan Chilen versiota tunnustusten luolasta (muistaakseni tusecreto.cl). Sieltä iskeytyi sen sortin ötökkää mukaan että suosittelen sivuilla käymistä ainoastaan silloin jos teet sen poikaystäväsi koneella ja hän on juuri pettänyt sinut.
Masaa vaivaavat myös kuumat aallot, kuten useimpia muitakin kypsiä naisia. Lähirantani on päättänyt jatkaa vuotuista missiotaan ja lisännyt entisestään rannalle suunnatun musiikin volyymiä. Aikaisemmat kesät ovat sujuneet Sävelradion, Tangoradion, Ikivihreiden Suosikkien ja vastaavien tahdissa. Talvellahan aina yksi näistä menee konkurssiin, jolloin uusi yrittäjä ilmestyy tilalle. Nyt sen urakan on ottanut itselleen Radio Aalto.
Ymmärrän että radiokanavien profilointi Suomessa on vaikeaa. Levymyynnin perusteella kun Suomessa pitäisi olla viisi kuusi valtakunnallista metallikanavaa. Mutta jostain syystä vaan ei ole. YLE sen sijaan suoltaa lupamaksurahoilla uutisia ja humppaa vanhainkoteihin. Sitten on aika passiivinen noin 30-45v osasto joka on juuttunut musiikillisesti kuuntelemaan oman nuoruutensa musiikkia. Näin ollen Suomen katukuvasta puuttuu muulle Euroopalle tyypillinen katukahviloista ja auton ikkunoista kuuluva basson jytke uusine hitteineen. Sen tilalla tekopirteä Anu kertoo Chris de Burghin uudesta biisistä Lady in red.
Eipä siinä mitään. Kansa saa mitä se tilaa. Mutta jäin miettimään mitkä ovat seuraavan ja sitä seuraavan vuosikymmenen kultaisia nostalgisia suosikkeja jos tällä vuosikymmenellä on kuunneltu niitä entisiä. Missä vaiheessa kuulemattomat biisit muuttuvat legendoiksi?Vastauksen tietää ainoastaan Radio Aalto ja sen ensi vuoden seuraaja. Siinä välissä Masa haluaa miettiä hetken aikaa Radio Aallon pehmeää kohdeyleisöä ja heidän pehmeää elämäänsä. Näin ollen annan vuoron pehmeille suosikeille ja menen itse hakemaan kupin kahvia.
Arto tykkää kovasti Hotel Californiasta. Muinokosken kylällä oleva kotitalo näyttääkin vähän Hotel Californialta. Niinkuin amerikan ihmiset laulavat: "Such a lovely place, but you can never leave". Arto on viimeiset 18 vuotta hoitanut halvaantunutta tätiään pientilallaan. Mutta ei elämä nyt niin kurjaa ole. Arto on alkanut kiinnostumaan puutarhanhoidosta ja aina toisinaan naapurin pojat tulevat saunomaan. Ja silloin se vasta kunnon hiki irtoaakin.
Jaana taas valitsee Natalie Imbruglian kappaleen Torn. Ehkä siksi että Jaana rakastaa Kauniita ja Rohkeita. Olohuoneen hyllyssä on yli 500 vanhaa VHS-nauhaa. Thornen näyttelijä on ehtinyt vaihtua jo tässä välissä 5 kertaa. Silti Jaana ei antaisi yhtään jaksoa elämästään pois. Onhan noita miehiä ollut mutta kukaan ei pystynyt kilpailemaan Thornen kanssa. Jaana laittaa videokasetin sisään ja hytkyy naurusta sohvallaan kun Natalie laulaa radiossa "You're a little late, I'm already Thorne".
Keijo on lievästi sanottuna psyykkinen. Jo 45 vuotta sitten kuultuaan ekan kerran Phil Colllinsin In the air tonightin mies on tutkinut paranormaaleita ilmiöitä. Vielä tänäänkin Radio Aallon pehmeän suosikin kuullessaan Keijo muistaa yhteydenpitonsa Philin kuolleen isän kanssa. "I'm so proud of you" oli vanhan miehen viesti tähän maailmaan. Keijo vaan ei ole varma oliko tuo tarkoitettu hänelle vai Philille. Mutta toisaalta heidän auransahan ovat niin samankaltaisia että erehtyminen olisi täysin luonnollista.
Jabdellahiah on 17 lapsen onnellinen äiti. Tosin häneltä silvottiin sukuelimet rituaalisessa juhlassa Bwatian kylässä kauan sitten, mutta mitäpä pienistä. Nyt koko perhe asustelee 75 neliön asunnossa kaupungin laitamilla. Jabdellahiah ei puhu suomea eikä englantia. Mutta eipä aikaa olisi ystävystyäkään kun on aina laitettava ruokaa ja pestävä pyykkiä. Toton African kuullessaan ajatukset palaavat usein takaisin kotikylään.
Mikko on lähettänyt uuden hakemuksen "Me kaksi"- lehden muuttumisleikkiin. Kaksi edellistä suhdetta päättyi nolosti kun poikakaveri löysi söpömmän ja trendikkäämmän kumppanin. Mutta enää Mikkoa ei kukaan jätä. Milanosta löytyivät Armanin satiinikullatut farkut ja ihana pinkkinen "Angel whore" napapaita. Uusilla mineraalimeikeillä Mikko pystyy peittämään alkavan ikääntymisen merkit paremmin kuin ennen. Mikon lempibiisi on "Wind of change".
Masa toivottaa kaikille Radio Aallon kuuntelijoille parempaa vointia!
