Luvatussa massa

Masalla on ollut ikävä teitä, rakkaat lukijani! Tarkoituksenani oli blogittaa heti kun palasin kotiin mutta palautuminen fyysisesti ja henkisesti rankasta tripistä vei oman aikansa. Mutta Masa lupaa ettei enää ikinä pidä taukoja eikä poistu kotoa, joten pääsette Masasta eroon vain ja ainoastaan olemalla lukematta blogejani. Mitä ei kannata tehdä!!!

Lähdin Italiaan sovittamaan syntejäni. Vaikka en pidä itseäni pahana ihmisenä, silti en luule selviäväni tehdyistä ja tekemättömistä Jutuista ihan muutamalla Ave Marialla. Koska taloudellinen tilanteeni ei salli anekauppaa, ajattelin viedä synnit suoraan paavin luokse. Isäni on insinööri, järjestelmällinen ja kunnon espoolainen. Nuoruudestaan asti hän on pitänyt yllä mielikuvaa Italiasta kaiken kauneuden ja taiteen kehtona. Siihen sotkuun kuuluu oopperaa, mahtipontisia rakennuksia ja hyvää viiniä. Vuosikymmenien ajan olen nähnyt hänen tutkivan
kaikessa hiljaisuudessa Italian karttaa. Silti kukaan ei ole lähtenyt matkakaveriksi ja viime vuodet isukki onkin päivittänyt huoneessaan apaattisena minuutin välein kotisivuaan. Joten ajattelin että lopulta on aika tehdä edes yksi hyvä työ ja viedä isä luvattuun maahansa. Ehkä tämän jälkeen Jeesus grillaa Masan viimeisellä tuomiolla ainoastaan toiselta puolelta.

Isäni kunnon Nokia-insinöörinä oli laatinut Suunnitelman. Kuljimme parisen viikkoa kartan avulla kirkosta A) monumentille B) jotta hän saisi ikuistettua jokaisen nähtävyyden. Pienet kahvihetket tai pizzapalojen nopeat tankkaukset onnistuttiin suorittamaan suomalaisen tehokkaasti. Ehdotin että edes yhtenä päivänä eksyttäisimme itsemme. Ehdotusta ei hyväksytty. Parin viikon karttakierroksen jälkeen isäni oli tyydytetty. Matkan tarkoitus oli saavutettu.

Hesarin kirjoituksessa sanottiin äskettäin hauskasti että Italiassa moraali ja etiikka on korvattu estetiikalla. Jos italialaiset olisivat vähemmän karvaisia niin saattaisin sanoa että heidän maansa on ihanan homo. Suurimpia kicksejäni parin viikon reissulta oli bongata maskuliininen rantavahti vaaleanpunaisessa pikku napaliivissä selittämässä Juttuja turistipojille. Käytännöllisyys ei sovi italialaisille. Suomalaisnaiset tulevat tuulipuvuissaan tekemään hämärässä aamukuudelta vesijuoksun. Muutaman tunnin kuluttua Giuseppe käynnistää skootterinsa Armanit päällä ja tukka geelitettynä. Tämänkertaiset esimerkkini ovat oikeasti olemassa. Giuseppe ja Marjut tekivät molemmat juuri nuo asiat :) He ovat molemmat kaikesta huolimatta oikein mukavia tyyppejä.

Oma sopeutumiseni Hyvän Maun Valtakuntaan on vähän siltä väliltä. Italialaisten selkeän välinpitämätön suhtautuminen typeriin pikku sääntöihin ja ohjeisiin on fantastisen kiehtovaa. Heillä on ihanasti rohkeutta olla tottelematta, jos joku asia tuntuu olevan turha ja typerä. Kauniita ja tyylitajuisia ihmisiä on tietysti aina ilo katsella. Hyvää ruokaakin on kiva syödä. Joskus kuitenkin tuntuu että italialaisille estetiikka on pakkomielle ja näkymätön kahle. Roomalainen ystävämme vaikutti oikeasti huolestuneelta oliko hänen tarjoamansa mozzarella juuri sopivaa ja oliko viini valittu oikein juuri tälle salaatille. Jokaisen asian tai teon täytyy olla päivän kohokohta tai elämys. Jopa Napolissa psykoottisesti edestakaisin ravannut narkkari oli valinnut tyylikkään valkoisen paidan ja piti otsallaan trendikkäitä aurinkolaseja. Varmaan hänen nauttimansa pilleritkin ovat vaaleanpunaisia ja maistuvat vadelmalle. Suosikkini oli kuitenkin hieman transsahtava pullea mies räikeästi maalatuissa huulissaan. Tämä istui erään pienen kaupungin pizzerian edustalla pyytelemässä tulta tupakkaan. Ihmiset tarjoilivat innokkaina tulta ja nauroivat selän takana "kummajaiselle". Tutkin huvittuneena tavallisia ihmisiä. Kuinka friikkejä he ovatkaan luullessaan että he ovat normaaleja ja joku muu ei. Jotain yhteistä siis sekä Suomessa että Italiassa.

Nähdä Rooma ja kuolla. Nähdä Napoli ja mennä sekaisin. Kuolema Venetsiassa. Siniset aurinkovarjot suorassa ja vanha setä kuolaamassa nuoren pojan perään. Thomas Mann. Vai mitä? Jostain syystä Italian kirkot ja vanhat rakennukset saavat olon käsittämättömän kiimaiseksi. Italian suurimpiin kaupunkeihin kun mennään legendan mukaan vanhoina, ryppyisinä ja tosi vittuuntuneina. Silti vielä kerran taistelukunnossa. Yleensä valot sammuu kohta heti perään. Niinpä minäkin ryvin synnissä tuijottelemalla muutamaa enkelimäistä poikaa Michelangelon Pietà- veistoksen edessä Rooman Pietarinkirkossa ja ajattelin Asioita. Jos Neitsyt Maria tuossa veistoksessa kantoi Jeesusta sylissään, minä tein mielessäni jotain ihan muuta. Merkitkää se syntiluetteloni jatkoksi.

Italian lehdet olivat täynnä ihmisiä, jotka olivat harrastaneet estetiikkaa vähän enemmänkin ja joutuneet sen takia hankaluuksiin. Kauneus, seksi, moraali ja uskonto pyörivät niin Italiassa kuin myös Suomessa omaa oravanpyöräänsä. Ole kaunis, etsi kumppania, usko johonkin mihin haluat uskoa. Mene kirkkoon, ripittäydy ja saa ehkä anteeksi se mitä olet kauneuden takia tehnyt. Yritä tehdä asioita oikein, noudata lakeja ja yritä olla onnellinen. Nauti elämästä ja kauneudesta mutta älä nauti liikaa tai älä ainakaan liian kauniista ihmisistä. Tai joudut hakemaan anteeksiantoa koko ajan. Ja joudut lopulta jonnekin kauas pois.

Meillä Suomessa hyödyllisyys ja käytännöllisyys ovat avainsanoja. Kun teemme tehokkaasti ja järjestelmällisesti asioita niin saavutamme jos mahdollista vieläkin paremman elintason. Olen yrittänyt kasvattaa ja sopeuttaa itseni ymmärtämään tuon ideologian, mutta vielä tarvitsen muutaman elinvuoden lisää päästäkseni jutun ytimeen. Kotiin palattuani sain työkkäristä nivaskan papereita, joissa selitellään hauraan psyykeni tilaa. Todennäköisesti edessä on pitkä sairasloma. Tässä vaiheessa nyökyttelette jo ymmärtäväisenä. Mitäs me sanottiin. Masahan on yksinkertaisesti ainoastaan hullu. Mutta se kirjoittaa aika hyvin.