Masalla on paha taipumus ruveta puhumaan kiusallisen vakavista asioista. Tänään päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska alennusmyynneistä ja iloisuudesta (gay) ei voi kukaan kirjoittaa mitään edes etäisesti angstiin viittaavaa. Joten nyt iloitaan!
Kaikki varmaan ymmärtävät vaateostosten ja homouden välisen yhteyden jopa paremmin kuin perinteisen seksi/kuolema/uskonto- yhtälön. Homo joka ei tunne häpeää kävellessään viime vuotisissa vaatteissa on monen mielestä heteroiden lähettämä vakooja. Masan ei onneksi täydy tuntea samanlaista häpeää koska missään ei myydä vaatteita jotka kestäisivät tippumatta Masan päällä. Lupaan heti olla trendikäs jos joku kertoo miten se tapahtuu 5-vuotiaan kokoluokassa. Laitanko nallen tilalle oravan?
Muistan jo melkein kymmenen vuoden takaa kuinka eräs kaikkein parhaimmista ystävistäni ripitti minua etten osaa pukeutua ikäisteni tavoin vaan takerrun jo silloin noin 45 vuoden takaiseen puberteettiini. Yritin selittää että lähinnä olin takertunut siihen vaatteeseen joka tuntui pysyvän päällä ja se oli löytynyt jostain teinipuolelta. Mutta homot eivät usko selityksiä. Sellainen jännä "Hyväksy nyt korkea ikäs" katse kertoi että se vaate olisi pitänyt löytyä Kekäleen Jussi-osastolta jos tuo ihana kauppa olisi vielä hengissä.
Turhamainen kun olen, halusin pelkkää pinnallisuuttani löytää toisen vaatekerran koska ensimmäinen on kulunut ja likainen. En siis ole pelkästään vanha ja psyykkisesti häiriintynyt vaan kuljen myös rikkinäisissä ja haalistuneissa vaatteissa. Hei mennäänkö kahville? Vastausta odotellessa kiersin läpi sekä keskustan että muutaman kauppakeskuksen etsien erityisesti uusia housuja. Pikku hiljaa ylipirteiden purkkaa jauhavien myyjättärien innostus alkaa hiipua kun vastaan "Millaset sä haluisit" kysymykseen "Sellaset jotka kestää jalassa". Edes norsumaisen suurta kokoa 28 ei löydy. Sokoksella miestenosaston täti katsoo Masaa ja lähettää suoraan lastenosastolle. "Oot vielä ihan liian hento. Jopa ylioppilaspukuja etsiviä oon joutunut lähettämään lastenosastolle." Niinpä niin. Otan rollaattorini ja kiipeän kerrosta ylemmäs. Seison hetken aikaa ja ihmettelen minikokoisia pinkkejä hameita. Ne mahtuisivat ainakin päälle. Sitten huomaan poikien housut. Vyötäröissä on kivat venyvät kuminauhat ja pyllyn kohdalla iloisen leijonan tai ralliauton kuva. Hiki nousee nopeasti. Päätän tutkia vielä kerran isoisän jäämistön.
Odotan myös kärsimättömänä koska joku vaateketjuista ymmärtää hyödyntää homomiesten tarpeen pukeutua hauskasti ja persoonallisesti. Hyvin pitkälti viime päiviin asti miehille tarjottu mallisto on ollut sitä samaa riskitöntä evergreeniä. Väriskaalaa on hallinnut sininen ja harmaa. Nyt kun Pasi Rautiainen on tv-studiossa kommentoinut futismatseja vaaleanpunainen neule päällä, uskaltaa kaikkein homofobisinkin juntti pitää samanlaista yllään. Kun on tumma ja synkkä niin ei ole väliksi vaikka kaljaa kaatuu paidalle tai hikoilee kuin porsas. Sipaisee vaan vähän Axea kainaloon ja Kerastasea päälaelle niin sillä pärjää jo huomiseen. Mies joka pukeutuu iloisesti voi olla homo. Ja homo joka pukeutuu lapsellisesti ei osaa hyväksyä ikäänsä ja pian saapuvaa iloista matkaansa ruumishuoneelle vaan yrittää nuorekkaalla pukeutumisellaan heruttaa tuoretta lihaa. Eikö olekin inhottavaa.
Niinpä Masa seisoo vanhoissa räteissään kotipihallaan apaattisena ja ihmettelee pilvistä taivasta ja lähestyvää vesisadetta. Ei puhettakaan että olisi voinut osallistua Priden pääjuhlaan, hyvä kun kehtasi lähteä kaivarin puistotilaisuuteen. Mutta Masalla on mese ja siellä kukaan ei näe rupista Masaa ja Masan vaatteita. Varmuuden vuoksi Masa on irrottanut webcaminsa johdon jotta kukaan ei koskaan vakoile Masaa. Kun ilta saapuu ja kaupunki hiljenee, Masa hiipii vaatenaulakkonsa viereen ja silittelee ainoita jäljellä olevia viime vuosituhannelta peräisin olevia housujaan ja kuiskaa "My Precious".
