Uusi antoisa päivä edessä. Eikä vaan antoisa, vaan myös syvää tyydytystä tuottavaa, kun saan keskittyä vanhan kulttuurin monimuotoisuuden selvittämiseen.
Minulle tämä vanha kulttuuri on muinainen Egypti. Parhaiten tästä monimuotoisuudesta voi kertoa mitä syvemmin ymmärtää elämää.
Historiankirjoitus on kirjallisuuden laji, sillä menneiden aikojen kulttuurien "todellisuuteen" emme pääse käsiksi. Emme pääse silloisen kulttuurin elämään emmekä sen ihmisten ajatuksiin sellaisenaan. Meillä on vain vanhasta kulttuurista kertoviksi katsomamme lähteet. Tämä on ensimmäinen etäisyys: Tutkija näkee jossain vastauksia esittämiinsä kysymyksiin ja arvottaa näin jonkin vanhasta kulttuurista kertovaksi lähteeksi. Sen jälkeen tutkija tulkitsee tätä lähdettä lähdekriittisesti. Toinen etäisyys: Tutkija tulkitsee omassa ymmärryksessään
Menneen ajan "uudelleenrakentaminen" ei ole historiankirjoituksen ensisijainen tehtävä eikä edes mahdollista. Se ei ole tarpeen eikä siinä olisi mitään mieltä. Kolmas etäisyys: Historiankirjoituksen ensisijainen tehtävä on antaa menneelle ajalle merkitys. Merkitykset syntyvät aina jälkikäteen.
Historia on ajallisuutemme ymmärtämistä.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!