Kun teen "hyvää", niin se saattaa olla jollekin toiselle "pahaa".
Jos joku kuitenkin huutaa meille hädässään ja uskoo apuumme, niin emme kai käännä selkäämme tuolle avuntarvitsijalle. Eikö juuri "minä" ole hädässä?
Mitä muuta tekisimme? Pahaako? Eikö suuri hätä tarvitse lievitystä?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
4 kommenttia
sleepygay
20.2.2007 01:24
Itse olen myös miettinyt tuota samaa. Siis voinko esim. rukoilla, että joku ihminen ymmärtää jonkun asian samalla tavalla kuin minä, vaikka olisinkin täysin varma asian oikeellisuudesta? Olen tullut siihen tulokseen, että en. Niinpä rukoilen Jumalan sanan ja tahdon mukaista ymmärrystä molemmille osapuolille, aina.
martin
21.2.2007 02:04
Juuri. Noin minäkin näen asian!
risto
22.2.2007 11:46
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä "tee toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän" -filosofiaa. Sehän edellyttäisi, että kaikilla olisi sama maku.Haluaisin, että minulle tarjottaisi lakritsijäätelöä. Pitääkö minun tarjota sitä myös lähimmäisilleni, jotka ehkä inhoavat sitä?
risto
22.2.2007 11:47
Ja jne. "mutatis mutandis".