Tänään keskustelin silmieni pilkkeestä ja sen ongelmallisuudesta. Joskus viestini vakavuus ei mene perille, jos hymyilen. Ystävällisyys ymmärretään väärin tai ymmärrys puuttuu kokonaan - vain karkean selkeät muodot ymmärretään.
Vaikeaa. Molemminpuolin.
...
On ajatuksia ja yrityksiäkin olla joku toinen kuin on.
EI!
Tänään, seitsemän nukkujan päivänä, teimme P:n (Konstanze-serkkuni) ja Y:n (Amélie-sisareni) kanssa piquenique-retken Kuusiston linnan raunioille. Kierrettyämme linnan esipihoissa kapusimme lopulta ylös keskipihalle ja löydettyämme hyvän istumapaikan ryhdyimme syömään ja juomaan eväitämme. Keskustelu kävi vilkkaana lukuisista aiheista. Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Yritimme hahmottaa linnan kappelin paikkaa - ilmansuunnasta - idästä - olimme varmoja, tosin maastossa erehdyimme vähän sen suunnasta. Pidimme katolisen hartaushetken (latinaksi) paikan päällä. Lopulta kiersimme päälinnan eri säilyneissä osissa.
Kuusiston linnasta kävelimme Kuusiston "kartanoon" (oikeastaan sotilasvirkatalo). Tie vei aivan ihanan, luonnonkauniin lehdon läpi. Kartanossa saimme erittäin ystävällisen vastaanoton - joimme iltapäiväkahvit.
Elämä voi olla rikasta!
Quelles immensités des hauteurs, immensités des profondeurs! Nos vices et nos grâces!
Du
immer und ewig
Du weisst es und das ist gut.
Keine Gefangennahme. Deine Bedeutung.
Wie glücklich und wie traurig bin ich - deinetwegen.
Wenn Du glücklich bist, bin ich glücklich für Dich und dies ist das "immer und ewig".
Du!
...
En bra predikan (för att inte tala om predikanten!) och en vän därtill gav även en trevlig stund kyrkokaffe.
Kristus finns mitt ibland oss. Kärleken för samman. Den förenar i oss till ett rike, Guds rike.
Mera än så behöver kärleken inte göra - den griper oss innerst inne till att överskrida alla gränser.
Vad annat än livet, som är kärleken, kan detta faktum utgöra; livet, som inte har gränser?!
Ja, tacka Herren Gud, vår store Konung,
som vill oss samla alla i sitt rike
i godhet som makt förutan like
Lovsjung vår Herre!
O Jesus Kristus, Du Guds Son, den smorde
lös oss från synd och gör oss fria, rena
så till Guds lov vi glatt kan oss förena
Lovsjung vår Herre!
Nukuin viime yönä (ja päivällä) lähes kahteen ja se aiheutti aikataulujen muutoksia ja pahaa mieltä. Todella ikävää.
Kävin kuitenkin aikomukseni mukaan uimahallissa ja siellä tapasin useita tuttuja. Tunnelma oli melkoinen. Uimahallissa on todella mukava käydä - siellä ei juuri koskaan ole tylsää.
Palattuani kotiin soitin yhtä vanhaa LP:täni retro-soittimessani. Manhattan Transferiä .... ajatelkaa!
Nyt rauhoitun renessanssimusiikin parissa.
Välttämättömyyden ruoska viuhuu ilman läpi
ja juoksen
vaikka sydän pakahtuu
Sinun on kuitenkin mittani. Kiitos siitä.
Kepeä seuralainen on poissa
painavat raskaat silmät -
viety odottamatta pois.
Mikä katkera kohtalo!
Ilman elämänsä tarkoitusta
vailla seuraa
katse lasittuneena
itken, itken
tuskaani
hylättynä
itken
Kaikkialla läpitunkematon yö
levittää vaippaansa
Kuuletteko?
KUINKA RAKASTINKAAN!
Mikä katkera kohtalo!
Minne paeta maailman raskautta? Vai olisiko parempi sanoa liiallista keveyttä; sitä, kun ei saa kiinni mistään kun ei ole mistä kiinni pitää?
Paeta?
Piiloutua?
Irrottautua?
Jos siirtyisin luostariin ja voisin siellä rukouksellani lievittää maailman hätää, omaa hätääni. Onko parempaa "asetta" kuin rukous? Rukouksen hedelmätkin olisi toki kiva kantaa Jumalan eteen.
Pysyn sillä tavoin hedelmällisenä. Se on hyvä.
(Kiitos tästäkin rukousvastauksesta)
Tänään noin klo. 21.00 sain nähdä jokakesäisen ja jokapäiväisen näytelmän ikkunastani. Valtava naakkaparvi laskeutui katolle, lähitalojen katoille ja sisäpihan puihin. Noin kolmen vartin jälkeen ne lehahtivat - kuin yhteisestä päätöksestä - pois.
Jos olisimme niin vapaita kuin taivaan linnut!
Olemme vankeja. Ei vain kykenemättömyydessämme lentää vankeja, vaan pelkojemme vankeja. Kuitenkin meillä on saatavana iäisyys. Sen rinnalla kaikki muu on loppujen lopuksi mitätöntä - myös oma maallinen elämämme.
Mutta pukeudumme vangin asuun.
Vangin asun tilalta voisimme kiinnittää huomiota ainakin vapaisiin asuihin, siihen, että ne ovat myös meitä varten olemassa...
En enää ajattelisi, sanoisi ja tekisi asioita, jotka eivät sovi minulle. Olisin se kokonainen minä, joksi minut on luotu.
Vaikeuksissakin.
Sillä kohdallaan olo on ihanaa!
Virukset on syytä poistaa - jos ei omin voimin, niin sitten ammattilaisten voimin.
Tuntuu kuitenkin, että pelkkä poistaminen ei auta. Ei siis auta vain oireiden hoitaminen, vaan ennaltaehkäisyynkin olisi syytä kiinnittää huomiota. Niinpä tiukennan säännöstöäni. Vaviskaa väärinkäyttäjät!
Olin rakkaan sisareni Amélien kanssa S:ssa, jossa oli ...no niin, tiedättehän ...SE ilta. Selvisin hengissä sisareni avulla - odotimme jopa erään tietyn ihmisen laulavan, mutta ei ollut suotu.
Olimme muutenkin molemmat kovin tuohtuneita: MISSÄ on Turun homoelämä? Ei ainakaan S:ssa, vaikka paikka oli lähes täynnä.
Turha esittää hämmästynyttä.
Olin tänään uimahallissa.
Sanoin pelkääväni Jumalaa. Pelkään Häntä hänen käsittämättömän armonsa ja rakkautensa tähden.
Kurja syntinen mnä ihmettelee ja pelkää.