Omnium fidelium

Kuuntelin äsken Ravelin ihanaa jousikvartettoa ja tunsin itseni jotenkin niin täydeksi.

Sitä ennen söin melko tulista pastaa, jota tunisialainen kokkini laittoi. Yritän nyt ranskaksi opettaa hänelle, että yleispuhdistusaine ei ole tiskiaine.

Mitenköhän jatko sujuu...

välitilassa

Toipuminen vie oman aikansa.

Olisipa ihmeparantuminen!

Kuitenkin olen saanut - miksi valittaisin?

Olen tilanteessa, jossa ulkopuoliset olosuhteet estävät minua sekä lomailemasta että työskentelemästä, mutta muutos on näkyvissä...

Miten on?

Onko liikennesääntöjen mukaista lähteä ylittämään katua vihreän valon vielä palaessa ja muiden jalankulkijoiden jo ylitettyä kadun, kun takaa olisi tulossa kääntyviä autoja (edestäni)?
Kysynpä vain...

(Kysymys ei koske sitä, onko se viisasta.)

Muistaminen merkkien avulla

Kauneuspilkku sai minutkin pohtimaan muistomerkkejä. Muistomerkit eivät ole vain säilyttäjiä, vaan ne luovat jotain: ne antavat tärkeäksi koetun muotoja. Tärkeä ylittää kuoleman (=tuhon) rajan muistomerkissä. Muisto elää.
Muistomerkin antama kuva on tosin itsessään jähmettynyt (tarkemmin sanottuna: jähmetetty) tiettyyn muotoon, mutta tuo kuva saa erilaisia muotoja eri aikoina ja eri ihmisissä.
Muisto elää niissä, jotka muistavat merkkiä. Muistaminen voi tapahtua monin tavoin - yleensä kuitenkin juhlallisesti. Onhan muistomerkissä jotain tärkeäksi koettua ja rajoja ylittävää - pysyvää.
Muistomerkissä ajatellaan muistettavan loistavan samoin kuin siinä ensimmäisenä kertana, johon muistettava liittyy.