Minne paeta maailman raskautta? Vai olisiko parempi sanoa liiallista keveyttä; sitä, kun ei saa kiinni mistään kun ei ole mistä kiinni pitää?

Paeta?
Piiloutua?
Irrottautua?

Jos siirtyisin luostariin ja voisin siellä rukouksellani lievittää maailman hätää, omaa hätääni. Onko parempaa "asetta" kuin rukous? Rukouksen hedelmätkin olisi toki kiva kantaa Jumalan eteen.

Pysyn sillä tavoin hedelmällisenä. Se on hyvä.

(Kiitos tästäkin rukousvastauksesta)