Olin eilen uimahallilla, jossa tunnelma (varsinkin lopussa) oli todella iloinen! Niin mukava yhteisö, että en voisi helpolla kuvitella pystyväni olemaan ilman sitä
(siitäkin huolimatta, että kaikki kokemukseni eivät ole siellä olleet myönteisiä).
Sain iloita ihmisistä, sanoista ja hymyistä!
Ystävällisyys ja yhteisöllinen suhtautuminen on mukavaa, antoisaa, täyttävää.
Kävin jumalanpalveluksessa sunnuntaina. Lähdin sen verran myöhään kotoa, että sain kiirehtiä. Ehdin juuri messun alkuun.
Istuin innokkaana penkille ja seurasin messua melkoisella reippaudella, sillä en ollut ollut oman seurakuntani jumalanpalveluksessa pitkään aikaan. Saarnateksti koski armollisuutta. Kirkkoherra kävi tekstin läpi tehden hyviä huomioita. Kännykkäni soi. ...
Niin. Kännykkäni soi kesken saarnan. Hätäisesti sain sen taskusta ja suljettua. Olin unohtanut koko laitteen mukanaolon.
Armo tuntuisi nyt hyvälle. Kiusaantumiseni tilalle nousikin voimakas armossa-olon kokemus. Tervehtiessäni takana istuvaa tämä hymyili erittäin kauniisti.
Seuraavan päivän sairaalaanlähtö ei tuntunutkaan ollenkaan raskaalle enää.
....
Katsot minua odottaen - minä en sano mitään, kuljen ohi ja olen jo uusissa ajatuksissa.
Oletko millainen nyt, ei kiinnosta.
...
Tuntuuko pahalta, vaikealta tällainen?
Lähimmäisen näkemisessä energiaa kuluu. Energisoidumme kuitenkin itsekin. Kiitollinen hymy antaa itsellekin kiitollisuutta.
Maailma on valtava työkenttä; ikävää ja pahaa, jota kohdata. Kärsimisen tuottaminen lähimmilleen avaa portit itsensä vahingoittamiselle. Se avaa portit turhuudelle ja tyhjyydelle.
Turhaa ja tyhjää elämä onkin - ellei ole rakkautta, ellei ole sitä rakkautta lähimmäisiä ja itseään kohtaan joka a i d o s t i näkee toisen hädän, heikkouden, onnettomuuden ja o n a r m o l l i n e n itseään ja toisia kohtaan. Armollinen sillä tavoin, että ei vaadi täydellisyyttä, ei tue "huonompien" syrjäyttämistä.
Yhteiskunnan vääryydet eivät ole oikeutettuja. Alistuminen on puolen valintaa. Pahuuden valinta vahvempana oikeutena maailmassa lisää pahuuden valtaa. Se lisää omaa pahoinvointia ja tuhoaa lopulta.
Saatan ajatella valita muita pahuuteni kohteiksi, ryöstää muilla olevaa. Pahuudessa ei voi enää valita. Pahuuden käyttö hallitsee, ei pahantekijä. On harhaa kuvitella hallitsevansa. Pahuus synnyttää pahuutta, joka ei ole kahlittavissa. Ihminen ON heikko ja vajavainen olio. Joutaisimme kaikki eliminoitaviksi, jos heikkoutemme olisi kriteerinä elinkelpoisuudelle.
Minä olen jokainen lähimmäinen.
Olin eilen pääkaupunkiseudulla - itse asiassa Espoossa. En ole koskaan aiemmin tutustunut koko kaupunkiin. Nyt näin vanhan komean Espoon kirkon, joka nyt on tuomiokirkko. Sen lisäksi näin jotain, josta ensin ajattelin saapuneeni johonkin Valhallaan - jumalten suureelliseen kotiin. Kyseessä oli Espoon seurakuntayhtymän talo.
Uutta huomiotaherättävää arkkitehtuuria. Ulkoiset ja sisäiset korreloivat toisiaan? Dynaamista osaamista ja tuloksellista ihmisläheisyyttä...
Toivo on suuri aarrearkku.
Weisst Du, Schätzchen, ich habe Dir ein Gedicht geschrieben. Darin versuche ich meine Gefühle (ja, tatsächlich meine Gefühle und nicht etwa meine Liebe zu Dir - wenigstens nicht direkt - zu erörtern).
Allerdings geht das Ganze u m meine Liebe zu Dir. Wenn Du auch widersprechen würdest, so handelt es u m Liebe. Ich behaupte mit aller Kraft.
Ich beschreibe darin meine Schmerzen; meine immensen (möchte ich sagen) Schmerzen, weil Du nicht da bist, mit mir nicht unser Leben teilst.
Es brennt innerlich.
Die Schmerzen, die die Hoffnung bringt. Die Hoffnung...
dass Du einsehen würdest.
dass das Böse hinter uns liegt und schon gelegen hat.
Die Liebe wird diese erreichen!
Du, meine Liebe!
Välsignad Allhelgona!
Onko sen tietyn 'kyllä'-mahdollisuuden vaihtoehto vain ja ainoastaan 'ei'?!
Kyllä-mahdollisuuksia on monia, jos vain haluamme saada maailmaamme värejä ja niiden nyansseja (puhumattakaan kaikista mahdollisuuksista kyllä ja ei välillä). Mitä enemmän avaamme, sitä rikkaammaksi tulemme.
Myös ei-mahdollisuuksia on siten monia. Ne voivat olla hyviä tai huonoja. Maailma on ja saa arvonsa monimuotoisesti. Haastavaa!
Ohjatkoon Kaikkivaltias hyvyydessään meitä hyvin!
Kuka arvostaa sitä palkintoa, jonka saamme Jumalalta. Voidaanko sitä palkintoa verrata mihinkään? Epäjumalankuvat syyttävät meitä - eikö olisi jo nyt syytä ajatella? Eikö...? Ihmisen kulkiessa ohi hän tuomitsee itsensä, ei ketään muuta. Hullua! (Ja sitten kaikki ovat kovin innoissaan lottovoitosta. HAH, sanon minä!)
Homomiehillä saattaa olla sellaista seksikäyttäytymistä, joka on erityinen riski saada HIV-tartunta. Tämän perusteella homomiehet kokonaisena ryhmänä eivät ole riskiryhmä. Sen sijaan tietty käyttäytymistapa on riskialtista. Näinhän HI-viruksen tarttumisesta yleensä opetetaan.
Verenluovutuksen kohdalla näin ei ole. Siellä tuodaan esille ihmisryhmiä riskiryhminä. Jos näin on ja pitää olla veren turvallisuuden takia, niin heteromiehiltä kiellettäneen kokonaan verenluovutus sinä päivänä, kun heidän HIV-tartuntojen määrä nousee ratkaisevasti...tai tarkemmin sanoen se on korkeampi kuin homoväestöllä (vaikeasti mitattava ryhmä!). Olisipa sekin päivä! Verta saataisiin talteen vain meiltä homoilta ja naisilta. Voimme samalla ajatella t u r v a l l i s e s t i (!), että veren puhtaudesta huolehditaan. Olkaamme kaikki turvallisella mielellä! ...
Hyvää uskonpuhdistussunnuntaita kaikille!
Tänään lähden koti Helsinkiä - suuntana sateenkaarimessu - ystävien kanssa ja ystävien luo (kuten TD:kin ilmaisi asian).
Toivon, että viikonloppuna säästyn säryltä - nimittäin hammasssäryltä. Sille pitäisi tehdä jotain, sille hampaalle...
Hoivaan kotona sairasta ystävääni. Hänen tultua käymään sairastui hän ilmeisesti flunssaan - on ollut kuumetta ja päänsärkyä. Paljon teetä (myös kaakaota) ja sympatiaa.
Olen siis kesäpojan sanojen mukaan (ja/tai innoittamana) kotihottis.