Omnium fidelium

Persoonallisuustestin tulos:

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Jaa...
Syyllinen on Samson.

Kuinka mukavaa onkaan päättää päivänsä (!) kahden hyvin, hyvin rakkaan ihmisen kanssa. Tänään nämä kaksi kävelivät kanssani kaupungin yhteen Hesburgeriin. Sinne olemme löytäneet tiemme viime viikkoina useamminkin. Hämmästyttävää.

Ihailin yhden syntymäpäiväksi saamia vaatteita ja keskustelin toisen kanssa illan - jossain määrin hänen kohdallaan dramaattisista - vaiheista.

Kaikkia ei voi miellyttää. Se on yhdelle ihmiselle liian suuri tehtävä. Minä olenkin keskittynyt joihinkin harvoihin läheisiin ihmisiin. Laajan ihmisjoukon sijasta voi s y v e n t y ä joihinkin harvoihin. Onkin todella ihanaa saada vastakaikua - oli se sitten luottamuksellinen vihainen moite tai kaikenantava katse.

Toki saatan sitten korostaa liiaksi omassa elämässäni tällaisen syventymisen merkitystä ja "unohtaa" elämässä vaadittavaa (näin olen huomannut) tasapainoa, tasapainoa, jossa on mukana myös oma asuminen ja oma työ.

Olen Jumalan kämmenellä ja kiitän siitä. Rakkautta ei voi hävittää. Rakkaus antaa. Se on iloni.

Pelottaa.

Onkohan niin, että joudun suurien totuuksien eteen? Halajan niitä ja samalla kammoksun ajatustakin niistä.

Kuka rakastaa ja ketä? Kuka haluaa ja mitä? Kuka kykenee ja mihin?

Jesus är min vän den bästa och hans like ingen är. Jag på detta fast kan lita: inte liv, ej heller död, kan mig ifrån min Jesus slita, änglar, höghet eller nöd, intet från Guds kärlek föra som i Jesus Kristus är.

Minua kiinnostaa ihmissuhteet - omat ja toisten. Nimenomaan siis suhteet, eivät pelkät "minä" ja "sinä". "Minä" ja "sinä" saavat elämää suhteella.

Jag känner mig alltmera lycklig. Livet ler just nu. Underbara "fjärilen" är en stor orsak till detta tillstånd. Lovpris stiger spontant upp till vår Herre.

Est-il mal fondé de vouloir retrouver dans le passé des figures qui sont identiques à celles du monde moderne? Qu'est-ce que vous pensez?
Je pense que oui et non. Ils ne peuvent pas être ignorés. On ne comprend pas les discussions contemporaines sans les débats anciens. Mais surtout nous avons toujours des biais idéologiques. Comment avoir une attitude critique envers la réligion "christianisme" sans connaître la Bible? Les auteurs du passé ne sont pas simplement dépassés. Il faut lire la tradition ou mieux les traditions pour comprendre des classifications, des différences et des similitudes.
Ce n'est pas tout. Les textes comme la Bible sont ouverts à de nouvelles interprétations. On est - semble-t-il obligés d'accepter des interprétations relativistes - comment ailleurs accepter tous les comportements sexuels dans la Bible? Les qualités analytiques ne doivent pas manquer ici non plus. Il ne suffisait pas la simple mention de catégorie comme la fait Kant - il fait de l'homosexualité et de la masturbation une même catégorie. Cela est vraiment possible de lire chez les auteurs majeurs de nôtre civilisation. On est pris par surprise, n'est-ce pas?
Nous sommes les mêmes. Les frontières des différences sont ecrasées, mais les différences éxistent librement. On n'est pas obligé de porter un triangle rose. N'oubliez pas!

Nyt minulla hajosi modeemi, joten saatte odottaa pidempäänkin aktivoitumistani.
Tänään on kulunut 216 vuotta Ludvig XVI:n kuolemasta giljotiinissa. Hyvän kuninkaan huonompi loppu. Soitin Luigi Cherubinin hänen muistolleen säveltämän requiemin.

jatkuu nettikatkoni.

Toisen suru on todella syvää ja raskasta. Ei silloin oma kulkeminenkaan helppoa ole, mutta ... toinen on olennainen!