Omnium fidelium

Eilen heitin h ä n t ä jo toistamiseen paperinpalasilla. Kyllähän s e k i n ikä tulee pakosta joskus!

Nät-förbindelsen hemma är bortkopplad. Hoppas på en snar koppling tillbaka.

Turun yössä tapahtuu kaikenlaista - kuten takaa-ajoja.

Yllättäen suutelin rakastamaani ja hän lähti pakoon. Juoksin perässä ja näin etenimme ainakin kaksi korttelia. Hän huusi soittavansa hätäpalveluun tai huutavansa lähellä kulkeville ihmisille "Apua".

Seurasi yleistä halaamista.

"...niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka" lausui nuori mies ja tuossa kohdin hänen äänensä särkyi. Hän tunsi sisällään kuin tulva olisi pyyhkinyt yli. Voisiko sitä olla niin täydellinen, niin vahva, niin rakastava ... vai ...?
Ei hän nyt kuitenkaan halunnut olla ylimielinen ja niinpä hän jatkoi rukousta.
Hän oli juuri kuullut toisen hänelle kohdistamat sanat: "Kuka tuollaista älykääpiötä jaksaa kuunnella!". He olivat keskustelleet viimeaikaisista vaatemuotivirtauksista ja hän oli monen aikaisemman kerran tapaan ihmetellyt ääneen toiselle tälle hyvin sopivaa pukeutumistyyliä.
Muut paikallaolijat olivat nauraneet.
Hän tunsi sisällään myrskyn rientäessään kotiin. Kotona hän etsi koko lahjapaperivarastonsa läpi löytääkseen haluamansa kuninkaansinisen lahjapaperin. Sillä hän tekemänsä - nyt pakettiin laitetun - teekannun peitti.
Tavatessaan myöhemmin samana päivänä tuon toisen hän antoi tälle lahjan.

Ja samalla - kenenkään sitä kuulematta tai näkemättä - oli siinä suuri joukko enkeleitä ja he lauloivat:
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa!"

RIEMULLISTA VAPAHTAJAMME SYNNYINJUHLAA!

www.youtube.com/watch?v=7rnj9pV_xvs

(Pahoittelen aikaisempaa väärää linkkiä.)

Ja toistamiseen pahoittelen. Toivottavasti nyt toimii!?

Sinä, joka ilmeisesti lainasit sateenvarjoani - voisitko ystävällisesti palauttaa sen, kiitos! Ilahtuisin suuresti!

Ihminen ei ole täydellinen. Epätäydellisyydestämme johtuen olemme epäjohdonmukaisia - ainakin näyttäisi niin ulospäin. Sen pohjalta, mitä olemme, olemme johdonmukaisia. Itse asiassa täydellisesti niin.

Hän on valo valosta. Hän loistaa sanana - "minä rakastan Sinua!"

Vajaasta riittää nyt ammennettavaa.

Ske Din vilja, inte min, i allting!

Kom hem till mig, o Jesus kär!

Tack ock lov för att Du velat frälsa oss människor från synden och döden, deras makt. Ja, amen!

Junassa istuessani eilen matkalla pois kotikaupungistani valtasi minut valtava ikävä, melkein vastustamaton halu nousta junasta pois, aivan k i p u...

Oh, näinkö... (riehuukohan jokin)

Mahtavana ja juhlallisena kuuluu ääni: Nouskaa ylös!
Nyt aikojen vaiva loppuu, sillä kuolema katoaa! Loppu tulee, viimeinen aika, suurin hetki.

Se on Jumalan tahto!

Hän erottaa hyvät pahoista. Pahat menevät pois - ikuiseen rangaistukseensa, kuten hyvät menevät Hänen luokseen ikuiseen iloon. Voitettu on pahuus! Iloitkaa, kruunatut voittajat!
Ilo on Hänen rakkaudestaan, joka on ja pysyy - kutsuen iloon ja pitäen Sanansa oikeana.