Kuinka mukavaa onkaan päättää päivänsä (!) kahden hyvin, hyvin rakkaan ihmisen kanssa. Tänään nämä kaksi kävelivät kanssani kaupungin yhteen Hesburgeriin. Sinne olemme löytäneet tiemme viime viikkoina useamminkin. Hämmästyttävää.
Ihailin yhden syntymäpäiväksi saamia vaatteita ja keskustelin toisen kanssa illan - jossain määrin hänen kohdallaan dramaattisista - vaiheista.
Kaikkia ei voi miellyttää. Se on yhdelle ihmiselle liian suuri tehtävä. Minä olenkin keskittynyt joihinkin harvoihin läheisiin ihmisiin. Laajan ihmisjoukon sijasta voi s y v e n t y ä joihinkin harvoihin. Onkin todella ihanaa saada vastakaikua - oli se sitten luottamuksellinen vihainen moite tai kaikenantava katse.
Toki saatan sitten korostaa liiaksi omassa elämässäni tällaisen syventymisen merkitystä ja "unohtaa" elämässä vaadittavaa (näin olen huomannut) tasapainoa, tasapainoa, jossa on mukana myös oma asuminen ja oma työ.
Olen Jumalan kämmenellä ja kiitän siitä. Rakkautta ei voi hävittää. Rakkaus antaa. Se on iloni.
4 kommenttia
Rokkihomo
21.2.2009 06:25
Syventyminen on kunnioitettavaa. Kyllä minäkin...
"tasapainoa, jossa on mukana myös oma asuminen ja oma työ"
...ja puhelinlasku, eh -?
Torontosta
21.2.2009 12:59
Olet kiinnostava ihminen. Jalat hyvin maanpaalla.
JPHki
26.2.2009 18:48
Martin, minun on h y v i n vaikeaa kuvitella sinut Hesburgeriin, kuvitella sinut ihailemaan jonkun v a a t t e i t a ja kuvitella sinut puhumaan jonkun kanssa i l l a n dramaattisista vaiheista. Tällainen on (mielestäni positiivinen) mielikuvani sinusta!
martin
26.2.2009 23:56
JPHki! Kiitos tästä huomiostasi! Olet oikeassa ja sanot kuvaasi myönteiseksi - se lämmittää.