Kränä

Viikonloppuna suutuin pupulle.

Asia itsessään oli tyhmä, mutta kaipa sitä piti tuulettautua. Lillua omassa pahantuulisuudessaan hetken aikaa. Lillun lillun, kuten Rokkihomo asian ilmaisi.

Koko viikon olin haaveillut sen torppamme tallin siivouksesta ja kunnostamisesta nikkarointitilaksi. Kävin vielä trostai-illalla ostamassa Bauhausista työkaluseinämiä ja muita säilytysjuttuja. Ja kun perjantaina puoli kuuden aikoihin pääsimme maalle, aloin heti kärrätä kottikärrykuormallisia vanhoja pahnoja ulos ja rälläköidä irti lantaluukun ympärille kerrostunutta hevonpaskaa.

Lauantaina naapurin pojat kävivät kylässä. Koska toinen heistä on sairaslomalla, on heidän torppansa korjaaminen kokonaan toisen vastuulla. Ja ksoka kokonaisen talon korjaaminen yksinänsä on aika väsyttävää puuhaa, alkoi rakennuskykyisellä olla into lopussa. Talvi tekee tuloaan ja talossa ei ole valmiina muuta kuin lattia.

Pupu nyhti minut hihasta kauemmaksi ja ehdotti, josko menisimme kahdestaan auttamaan naapureiden remonttityössä hetkeksi aikaa. Olin juuri saanut oman tallini siivottua ja edessä oli onnellisin vaihe, sisustaminen, mutta mielestäni pupu oli oikeassa. Puhuimme, että jos kaksi ihmistä auttaa tunnin, kaksikin, niin yhdessä saamme jo jotakin näkyvää aikaiseksi.

Kävelimme naapurimökille ja aloimme hommiin. Tai siis minä aloin. Pupu ei löytänytkään mitään hommaa, ja hetken päästä hän ehdottikin, että lähtisi takaisin omalle mökillemme, minä voisin jäädä auttelemaan naapuria.

Olin aivan raivoissani. Miksi ihmeessä minun piti jäädä auttamaan, kun en sitä alun perikään oikein kunnolla tahtonut? Ehdotin, että pupu voisi jäädä avuksi ja minä voisin mennä talliini, mutta pupun mielestä hän ei osaisi tehdä niitä hommia, missä apua tarvittaisiin.

Ja niinpä hän lähti ja minä jäin moneksi tunniksi naapuriin töihin. Kun vihdoin työvaihe oli lopussa, oli niin pimeää, että (vielä) sähköttömässä tallissani ei oikein voinut tehdä kunnolla mitään. Torpalla kohtasin pahoillaan olevan pupun. Hän oli kovin pahoillaan, mutta minä olin niin täynnä pyhää vihaani, etten hevillä lauhtunut.

Illalla juttu soviteltiin, onneksi.