Työ alkaa tuntua tylsältä.
Olen ollut opettaja vuodesta 1998, koulua olen vaihtanut pariin kertaan. Alkaa puuduttaa.
En tiedä, onko se vastareaktio sille, että kesäloma alkaa häipyä muistoista ja syksyn pimeys hiipiä viikonloppuihin. Johtuuko se siitä, että koska pupulla on ihan järkyttävän paljon opetustunteja, emme oikein tee mitään muuta kuin vietämme viikonloput torpalla ja viikot olohuoneessa telkkarin äärellä, mitä nyt välillä kuntosalilla käymme. Vai onko se kiinni siitä, että alkaa hahmottaa sen, ettei opettajan työssä ihan oikeasti pääse minnekään. Että samaa hommaa teen hamaan hautaan asti. Ei edetä, ei ylennytä. Ei saada parempaa toimistohuonetta.
Ruotsinope ensimmäisessä työpaikassa sanoi, että jos jaksaa olla opettajana kymmenen vuotta, sen jälkeen jaksaa loputkin. Mutta siinä kohtaa tulee epäilys.
Tahtoisin kokeilla muutakin työtä, mutten tiedä mitä. Opiskeluaikana tulivat tutuiksi niin myyntityö valokuvaamossa kuin r-kioskillakin kuin toimistorottana oleminen. Hetken aikaa toimin myös äänenkäytön kouluttajana.
Suomalainen yliopistokoulutus on siitä mielenkiintoista puuhaa, että minkäänlaista ohjausta ei ole. Jotenkin sitä olettaa, että ei oikein kelpaa muuhun kuin opetustyöhön tai tutkijaksi.
Vaan ei auta. Pakko pakata laukku ja lähteä koululle. Tänään aiheena mm. argumentointi ja novellistiikka. Aiheet kivoja, oppilaat mukavia ja työkaverit hauskoja. Ei vaan huvita.
7 kommenttia
tommy87
11.9.2007 10:10
ääh, tän olisi voinut jättää lukematta t. juuri aineenopettajaopiskelujaan aloitteleva:D
stellagrrrl
11.9.2007 10:22
"Suomalainen yliopistokoulutus on siitä mielenkiintoista puuhaa, että minkäänlaista ohjausta ei ole. Jotenkin sitä olettaa, että ei oikein kelpaa muuhun kuin opetustyöhön tai tutkijaksi."
eipä tuohon kai ole mitään lisättävää... tuttuja tuntemuksia. hirveän haahuilevan etsimisen jälkeen minä jätin tutkijankammarit. maailma on auki, mutta hiukan pelottava.
Kalvinter
11.9.2007 19:40
Niinpä! Olen kuullut tuon teorian aikaisemmin myös. Siis jos kymmenen vuotta jaksaa opettaa jaksaa lopunkin ajan. Itse aloitin 1995 ja pieni tauko oli 2000. Yritin jopa siinä välissä irtiottoa ja yliopiston täydennyskoulutusta, mutta niin sitä vaan piti palata tiskin toiselle puolelle. No sitten meni taas muutama vuosi ja nyt sai taas riittää. Nautin kyllä tuosta lähes parin kk:n kesälomasta. Minusta se on vain annettu opettajan ammattikunnalle sen vuoksi, että he unohtaisivat kesän aikana ja palaisivat syksyllä ruotuun. Tänä vuotena en vain halunnut unohtaa ja nyt sitä on yritetty keksiä mitä sitä isona tekisi. Maailma on auki, kuten edellinen totesi. Toivotan Aboalle rauhallista mahdollisuuksien pohdintaa. Elämä kun muuteen tuntuu olevan aika mukavasti, näin blogiasi lukeneen näkökulmasta. Olisiko sitten mukavaa lukea "nuoren" myyntitykin varaventtiiliä - en tiedä ;-)
Juksteri
12.9.2007 01:12
Ei se ura yksityiselläkään niin antoisaa ole. Pitää osallistua turhiin palavereihin eikä voi siksi aikaa edes irrottautua ruumiista, jos iskee muistionakki. Arvostusta saa vain kun vaihtaa työpaikkaa. Vaikutusmahdollisuudet firman toimintaan ovat huono vitsi. Kyynisyys lisääntyy vuosi vuodelta. Motivaatiota saa vain mielenkiintoisesta ja hyvin tehdystä työstä. Mutta siitä on turha odottaa kiitosta. Korkeintaan ihmetystä, miksi on tuhlannut työaikaa tekemällä tarpeettoman hyvän ratkaisun. Huoraamistahan työelämä on. Mutta sillä rahalla pääsee muutaman kerran vuodessa kauas. :-)
Aboa
12.9.2007 10:33
Aina kun tuttujen kanssa rupattelee, kuulee, kuinka firman puolesta on saatu vaikka sun mitä. En kuollaksenikaan muista, mitä meillä olisi työsuhde-etuna. Kaikki pikkujoulut jne pitää kustantaa itse. Ainoa palkanlisä, mitä tästä duunista saa on astma palkkiona vuosikausien palveluksesta homekoulussa.
audinkopoika
12.9.2007 11:14
Eiköhän siulla ole vaan normaalia loman jälkeistä käynnistymisvaikeutta kuten muillakin useasti.
Miulla ainakin joka lomon jälkeen samanlainen tunne.
Aboa
12.9.2007 13:22
Voi olla. En tykkää silti.
Kaikki menee hienosti ja seiskojen luokanvalvojilta tuli viestiä, että vanhempainillassa oli tullut huoltajilta positiivista palautetta.
Mutku. Ei huvita.