(Nuoren) opettajan varaventtiili

Pupu on ollut käsittämättömän aktiivinen viime aikoina. Syksyn minä mutisin sille, että jotakin pitäisi harrastaa, aikuisen miehen. Nyt keväällä se sitten ottaa vahingon takaisin oikein kunnolla.

Viimeisin, mihin pupu meni mukaan, on mehiläiskasvatuskurssi. Jo aiemmin olimme ajatelleet sellaista mahdollisuutta, mutta vasta viime kesänä nähdessämme tuttujen palavasilmäisen innostuksen, pupu innostui kovasti ja - rehellisyyden nimissä - minäkin vähän.

(Meistä kahdesta minä olen aina ollut hitaampi innostumaan, vaikka pupu on oikeasti hämäläistä perimää. Minun täytyy koillismaalaisittain tuumata ja ajatella ja pohtia asiaa niin, että sitten, kun olen päätöksen tehnyt, olen suunnitellut etenemisjärjestyksen, yksityiskohdat ja aikataulun jo valmiiksi. Yleensä vaan asian etsikkoaika ja pupun innostus ovat silloin jo kaukana menneisyydessä.)

Mutta nyt siis olisi aikomus pitää omia mehiläisiä ensi kesänä torpan puutarhaa pölyttämässä. Viereisessä kylässä asuu mies, joka mehiläisiä hoitaa ja mietin, että olisi kivaa saada hänet tuomaan yksi pesä pihaan ensimmäiseksi kesäksi, niin että asian opettelu toimisi vähän niin kuin mestari ja kisälli -periaatteella. Seuraavana kesänä sitten voisi hommata omat pörriäiset ja kokeilla homman toimimista ihan itse.

Jokohan pitää etsiä netistä baklavan leivinohjeita?

Saunoimme pupun kanssa noin kaksi ja puoli tuntia. Kiirettä ei tuntunut olevan minnekään ja juttua riitti. Kauneinta oli kuitenkin olla hiljaa ja ihastella luontoa.

Lumen määrä on ihan käsittämätön. Pohjoisen ihmisenä olen tottunut enempäänkin, mutta näillä etelän savimailla en ikinä ole nähnyt näin paljoa lunta. Onneksi viikolla on ollut suojaa, ja peltikatot olivat ehtineet ravistaa lumet niskoiltaan. Hiukan jännitän aitan pärekaton puolesta. Se kun ei osaa heittää ylimääräistä painoa päältään.

Oltiin torpalla pupun kanssa ihan kahdestaan. Naapurit eivät olleet omalla mökillään, joten saimme olla ihan kahden kesken. Rauha oli rikkumaton ja luonto kaunis. Päivisin oli lämmintä ja paistoi aurinko mutta öisin pakkanen laski yli kahteenkymmeneen asteeseen. Talo nitisi ja paukahteli lämpötilanvaihtelusta.

Lauantaina sain pupun hiihtämään. Kävimme vierailulla naapuritalolla, jossa asuu eläkkeelle jäänyt raumalainen pariskunta. Koska suora peltotie sinne oli kinostunut umpeen ja kiertotie olisi ollut pitkä, kaivoimme navetasta esiin vanhat puusukset ja hiihtelimme pitkin tienpohjia ja metsäkulmia kyläilemään. Vanha pariskunta oli mielissään yllätysvieraista ja pidimme käsittämättömän nopeana sitä, kuinka lyhyt aika on ulko-oven avaamisesta kahvin tippumiseen.

Yritän kovasti saada itseäni timmiin kuntoon kesäksi. Ei niin, että siihen olisi mitään syytä; ehkä vain näyttääkseni itselleni että se on mahdollista. Joskus aikoinani Hollannissa asuessani otin tylsien iltojen projektiksi tehdä 300 vatsalihasliikettä illassa sekä juosta sama määrämittainen lenkki joka päivä, ja lopputulos olikin sitten aika kivan näköinen. Pupun tavattuani tein saman kuin aina seurustelusuhteen aloitettuani: lihoin.

Olen monta vuotta käynyt Elixian power-tunneilla kasvattamassa lihasmassaa, mutta tänä vuonna olen siirtynyt enemmän swat-, nyrkkeily- core- ja TotalCombat-tunneille. Hölkälle ei tänä talvena tarjennut lähteä. Lämpimän aterian syön vain töissä ja kotona ainoastaan jotakin pientä tai sitten esimerkiksi Nutrilettin ateriankorvikkeita. Olenkin laihtunut kyllä, mutta aika hitaasti. Lisäksi liki kaikki ohjatut tunnit, joilla käyn, ovat jaloille aika raskaita tunteja. Tuntuukin että jalat olisivat koko ajan väsyt.

Millä saan vyötärönympärystää vähemmäksi?