Ystäväni kertoi, kuinka Suomen Perinteisen Teatterin jäsenet olivat kiivaasti yrittäneet selvittää, kuka on se Aboa, joka haukkui heidän näytelmänsä blogissaan.
Muistaakseni kehuin usean näyttelijän työskentelyä, mutta tekstin, ohjauksen ja visuaalisen ilmeen koin köyhäksi. Tunnustan niin kirjoittaneeni. Enemmänkin jäin miettimään sitä, miksi homopalstan pienen blogin kirjoittajan henkilöllisyys alkoi kiinnostaa. Entä jos olisin kuiskannut oman mielipiteeni ystäväni korvaan? Joutuisinko silloinkin sanoistani vastuuseen?
Pohdin myös sitä, kuinka viitekehys vaikuttaa vastaanottoon. Suhtauduin näkemääni Delilah-musikaaliin aivan eri tavalla ehkä sen takia, että se oli oppilaitoksen opiskelijan harjoitustyö. Mutta perustettaessa ihan omaa teatteria joutunee hyväksymään sen, että asioita suhteutetaan eri tavalla.
Eiköhän jokaisen teatterilaisen - ja varsinkin niiden, jotka ammattilaiseksi tahtovat - pidä hyväksyä sellainen tosiasia, että tekemisiä arvotetaan ja niitä kommentoidaan. Maailma aika usein sanallistaa näkemäänsä ja kritiikinsietokyky on asia, jota ehkä jokaisen täytyisi opetella.
