(Nuoren) opettajan varaventtiili

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2008.
Seuraava

Lahjoja

Vapuksi sain myös upeita lahjoituksia. Pari viikkoa sitten olimme kaverin rakennustyömaalla talkoissa purkamassa vanhaa taloa pois. Huomasin pihalla vanhan höyläpenkin, jota jo joskus aiemmin olin yrittänyt häneltä ostaa. Kysäisin sen hintaa, ja hän sanoi antavansa sen ihan ilmaiseksi. Hän oli pitänyt sitä suojaamattomana ulkona, ja nyt vanhat puukierteet (kiristimet ja väänninruuvitkin ovat puuta) olivat jumittuneet, eikä pöydällä tehnyt enää mitään.

Veimme höyläpenkin maalle. Puhdistelin ja liimailin sitä, korjailin hiukan ja korvasin puutappeja uusilla. Kun koko komeus sai vielä kuivaa sisällä parisen viikkoa, alkoivat kierteetkin toimia. Ja nyt minulla on käytössäni vanha kaunotar!

Toinen ystäväni osti puolisonsa kanssa asunnon. Lastenhuoneesta oli kaappi purettu pois ja tilalle oli laitettu sinisestä keittiötyötasolaminaatista isot hyllyt. Hän halusi ne pois ja minä lupasin viedä. Sain niistä hyvät työtasot verstaaseeni.

Olen iloinen, että sain uuden upean sisustuksen työpajaani. Kyllä nyt kelpaa huonekaluja kunnostaa!


Ettei työ loppuisi...

Kun kävimme torppakunnan keskustassa, löysimme ihastuttavan pienen kirpputorin. Ja sieltä löysimme sen, mitä olemme kolmisen vuotta etsineet: kauniin ja sopivan kokoisen kirjoituslipaston. Kaunis sävytys: jokainen sivu on maalattu eri värillä.

Tätäpä alan seuraavaksi korjaamaan. Jalkansa on tämä kaunotar joutunut jossakin välissä luovuttamaan pois. Onko kenelläkään tietoa, millaiset jalat tällaiseen kuuluvat? Että pääsisi naapurin sorvi laulamaan...


Työn juhlaa

Vappu ja viikonloppu meni työn tuiskeessa. Tällä kertaa sain torpalla naapurin avulla laitettua tupaan kattolistat, niin että nyt jokainen huone on sitten valmis. Tai siis ainahan löytyy jotakin pientä näperrettävää, mutta että sellaiset pakolliset hommat on tehty.

Pupu värkkäsi ihan hirveästi puutarhansa kanssa ja nyykähti liki puolikuolleena iltaisin sänkyyn. Mutta kyllä se onkin tehnyt vaikkas ja kaikkea! Ei meinaa pihaa entiselleen uskoa.

Eilen ja tänään halusin tehdä sitten jotakin ihan muuta. Muistanet ehkä ne vanhat pinnatuolit, jotka ostin talvella? Jos haluat nähdä kuvan lähtövaiheesta, kurkkaa sivun alareunasta bloggausta 25.03. Nyt on sitten naapuri sorvannut uudet pinnat rikkoontuneiden tilalle ja minä olen naputellut molemmat tuolit ensin palasiksi ja sitten taas yhteen. Sitten vielä maalasin ne ja pupun naurettavan halvalla aiemmin hankkiman pöydän samalla värillä, ja nyt on verannalla sitten nätti ryhmä. Entuudestaan siellä on vanha sivustavedettävä, joka oli samaa väriä; sen mukaan nämä uudet tulokkaat on sävytettykin.

Vaikka puuhaa oli paljon, oli homma kivaa ja rentouttavaa. Pidin siitä, että sain yksinäni miettiä, mten saan kiilat irti tuosta ja miten naulattua pinnan kiinni tästä. Värkkääminen on kivaa, eikä ajan kulumista edes huomaa!



Seuraava