Maa kutsuu

Ihmismieli toimii hassusti ja aina välillä huomaa olevansa muna-kana -syndrooman edessä.

Kun nyt olen hakenut muutamaa työpaikkaa, mutten ilmeisesti saanut yhtäkään niistä, niin olen pettynyt ja jotenkin kyllästynyt arkeen ja työhöni.
Hakiessa työpaikkoja ajattelin, että voinhan koettaa, mikäli sattuisin saamaan uusia kiinnostavia tehtäviä, vaikka minulla ei olekaan mikään hätä täällä.

Nyt on kuitenkin jotenkin epäonnistunut olo ja sellainen en-ikinä-tule-löytämään-mitään-muuta-työpaikkaa-kuin tämä -fiilis. Tiedän, että asia ei ole niin ja tiedostan, että pelkkä haastatteluun pääseminen kymmenien hakijoiden joukosta on hyvä signaali työmarkkinoilla. Ja oikeasti kaikissa noissa työpaikoissa oli myös miinuksessa, missä pitkä työmatka, missä paljon rutiinia tehtävissä ja missä omituinen organisaatio.

Mutta silti,olinko hakiessani jo kyllästynyt työhöni ja toiko muutoksen mahdollisuus tämän ainoastaan esiin? Vai saiko väläytetyt uudet mahdollisuudet minut jo suunnittelemaan tulevaisuutta jossain ihan muualla uusissa ympyröissä?
Joka tapauksessa maa kutsuu jälleen Kauneuspilkkua haavemaailmasta ja on aika palata arkeen.

Ja nykytilanteessahan on myös muita hyviä puolia – kesä tulossa ja täysi kesäloma + lomarahavapaat.

Näin vappuna katse pitää viimeistään suunnata kesään! Malja kesälle –tästä se alkaa!