erikoisen tavallinen

Eilen kun seurasin puolittain "kuka mitä häh" -ohjelmaa mietin, että pitäisikö pitää tästä ohjelmasta vain siksi, että juontaja on homo?
Joskus nuoruudessa se olisi ollut ihan riittävä perustelu. Silloin jos jonkun tiesi olevan meikäläisiä, se automaattisesti nosti hänen pinnojaan.
Silloin ei avoimesti homoja ollut kovinkaan monta, huhuja tosin oli ainakin yhtä paljon kuin nyt.
Ilmapiiri on muuttunut niistä ajoista paljon ja tietysti itsekin. Mutta onko siis solidaarisuudesta tykättävä kaikesta mitä homot tekevät avoimesti homoina julkisuudessa?
Onko se, että joku on ulkona niin suuri uhraus yhteisön puolesta, että hänen tekemisiään pitää automaattisesti kannattaa tai ei ainakaan kritisoida?

Onko homous riittävä peruste katsoa läpi sormien huonoa työsuoritusta, tanssiesitystä tai koulutustilaisuutta? Pidänkö mölyt mahassa tai onko minun kenties helpompi antaa negatiivinen palaute homolle, kaltaiselleni. Pelkäänkö heteromiestä enemmän kuin homoa?

Onko homous riittävä peruste äänestää jotakin? Onneksi vaaleissa oli avoimesti hlbt -väkeä ehdolla useammissakin puolueessa oikealta vasemmalle, joten poliittisesta ideologiasta ei välttämättä tarvinnut tinkiä. Äänestääkö hetero heteroa siksi että se on hetero? Ehkä joku äänestääkin, mutta ehkäpä koko kysymys on ihan absurdi.

Homona sitä kuitenkin pohtii kaikenlaista erilaisesta näkökulmasta ja aika automaattisesti. Seksuaalinen suuntautuminen nousee helposti esiin, halusi tai ei. Vaikka kuinka ajattelisi, että elämäni on ihan tavallista, teen tavallisia asioita, näytän tavalliselta jne, niin kuitenkin sitä tulee pohtineeksi monia kysymyksiä, jotka, väitän, ei keskiverto heteromiehelle tule ikinä mieleen.
Tekeekö se minusta heitä paremman? Ei, ei edes fiksumpaa eikä suvaitsevaisempaa, kunhan olen asioita eri näkökulmasta, ehkä.