Nyt kuuluu paheksua Paavoa. "Mitä se oikein kuvittelee olevansa? Miten sillä on otsaa halventaa kansanvaltaa ja äänestäjiään."
Paavo on kuin avaisi ummehtuneen vähän homeelta tuoksuvan vinttikomeron, jonne on työnnetty pois lapsuuden rakkaita esineitä: korvapuoli nalle, emalinen kahvipannu, jonka pinnoite on säröillä, suksisauva, jonka nahkainen sompa repsottaa.
Paavo tuo mieleen lapsuuden ja kekkoslovakian aikakauden, josta nuoremmat polvet voivat lukea vain historiaan erikoistuneilta nettisivustoilta.
Paavo oli tärkeissä asemissa jo kun lipposet ja haloset vasta harjoittelivat eduskunnassa, Niinistöstä kukaan ei ollut kuullut mitään Salon ulkopuolella. Paavo on kävelevää historiaa, ikinuori, muuttumaton, löytää aina sääntöjen porsaanreiät ja on valmis niistä työntämään kärsänsä.
Paavo on ehdottomasti hahmo, jota meillä ei ole enää varaa päästää EU-parlamenttiin, jossa hänen ominaisuuksiaan ei kuitenkaan osata arvostaa. Paavolle on siis ehdottomasti saatava joku tärkeä asema, jotta voimme jatkossakin taas paheksua Paavoa. Ajatelkaa nyt: mies ei ole vielä edes aloittanut työtä eduskunnaassa ja päässyt heti lööppeihin! Ja millä tapaa ei ole tarvinnut vähentää vaatteita, kiroilla, tunnustaa huumeiden käyttöä, käydä karaokebaareissa iskeä nuorempaa naista, vaan ihan pelkällä politiikalla - kyllä Suomen politiikka olisi virikkeetöntä ilman Paavoa.
