vinkupierut

Olen välillä kovin yksisilmäinen ja helposti kiihtyvä ihminen. Ja vaikka tiedostankin nämä huonot luonteenpiirteeni ,en aina pysty hallitsemaan niitä. Minun on vaikea esim. todella ymmärtää toista ihmistä, silloin kun koen, että olen oikeassa ja hän väärässä. Luulen, että saan opetella tätä koko elämäni ajan enkä silti tule siinäkään suhteessa valmiiksi. Nassu on henkilö, joka eniten joutuu kärsimään tästä, miksiköhän se onkin niin, että se läheinen saa osakseen myös ne maailmalle suunnatut purkaukset?

Ehkä siksi samanlaisten piirteiden havaitseminen toisissa ärsyttää ja lohduttaa, riippuen omasta mielialastani. Joskus, kun asia ei ole minulle niin tärkeä tai en muuten vaan jaksa kiihtyä, saan jopa tyydytystä huomatessani että sattuupa sitä muillekin. Yksi asia mikä kiihdyttää minua takuuvarmasti on ihmiset, jotka valittavat muiden huonosta käytöksestä ja tekevät sen pohjalta yleistyksiä ja korottavat itsensä jonnekin universaalimarttyyriluokkaan.

Eilen Eve Mantun ohjelma oli oikea klassikko lajissa, "naiset valittavat". En edes tiennyt, että on olemassa "käsite" PaSi eli Paha Silmä. Sitä kuulemma saa osakseen, jos on liikkeelle julkisissa liikennevälineissä, kaupoissa tai kahviloissa tai yhtään missään lasten kanssa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla, sinänsä kyllä loogista kun pienemillä paikoilla noita tilaisuuksia käyttää julkista liikennettä onkin paljon vähemmän.
Kanssaihmiset kuulemma mulkoilevat ja tulevat huutelemaan törkeyksiä tai vähintäänkin siis antavat sitä PaSia. Ohjelmassa haastateltiin Anri -nimistä naista (miksi näiden ihmisten nimi ei koskaan ole mitään tavallista, kuten Mari?), joka oli sitten teettänyt vallan käyntikortteja, joita voi jakaa näille vihamielisille ihmisille, joita hän säännöllisesti kohtaa. Niissä kerrotaan, että hänen lapsillaan on diagnoosit ja lääkitykset kunnossa, onko sinulla. Haloo!

En tiedä mikä määrä tarvitaan itsekeskeisyyttä, että ryhtyy moiseen juttuun, siis painattaa tällaisia kortteja. Miten voi kuvitella, olevansa niin kiinnostava ja erityinen, että ihmiset oikein joukolla käyvät kommentoimaan häntä ja hänen lapsiaan? Tai aiheuttaako hän todella niin paljon häiriötä muille ihmisille esim. kulkuneuvoissa? Kuuntelin koko ohjelma ja siinä ei minusta tullut esille mitään muuta kuin tämän Anrin ja toimittaja Eve Mantu toistensa myötäkarvaansukuminen, että "on se niin kauheeta kun lapsia kohdellaan näin".

Minusta kyse ei ollut niinkään lasten kohtelusta, vaan siitä, että pipo kiristää aikuisilla ja etenkin sillä korttien jakelijalla. Itse en ryhtyisi aukomaan päätäni tai vittuilemaan huutavan lapsen vanhemmalle, mitä hyötyä siitä olisi, mutta turha heidän on siitä vetää hernettä nenään, jos kaikkia ei innosta.

Enemmän ihmettelen sitä, että toimittajalle oli tästä länkytyksestä maksettu ihan palkkaa, sama kun meikäläinen kaivelisi omaa napanöyhtää kaverin kanssa ja mikrofoni ois auki. Tästäkö pitäisi maksaa mediamaksua?TÄH?
Kreikkaan nääkin rahat!